sisältöön »
en
Suurenna fonttikokoa
Sivukartta
Avaa haku
Aarre aaltosen reliefi
 
 

Jaakko Haavio

3.7.1904 Tottijärvi – 27.5. 1984 Turku

Jaakko Antero Haavio oli suomalainen pappi, teologian kunniatohtori, runoilija, virsirunoilija ja kirjailija.

Tottijärvellä syntynyt Haavio valmistui ylioppilaaksi Turun Klassillisesta Lyseosta keväällä 1923 ja vihittiin papiksi 23. heinäkuuta 1926. Hän avioitui Kaisa Olivia Weckströmin kanssa, toimi alkuun rykmentinpastorina muun muassa Lappeenrannassa ja hoiti sen jälkeen viisi vuotta, 1930–1935, Vehmaan kappalaisen virkaa. Haavio palasi lapsuutensa kotipappilaan vappuna 1935 ja toimi Yläneen kirkkoherrana viisitoista vuotta. Osan ajasta hän toimi Mynämäen rovastikunnan lääninrovastina.

Sota-aikana Haavio nimitettiin Itä-Karjalan Sotilasesikunnan opettajaleirille lehtoriksi (1942–43) ja Syvärille 5. Divisioonan pastoriksi vuonna 1944. Haavio muutti perheineen, johon kuuluivat myös kolme lasta, Hemminki, Antti ja Annikka, helmikuussa 1950 Turkuun Maarian seurakunnan kirkkoherraksi. Hän hoiti nopeasti kasvavaa Maarian esikaupunkiseurakuntaa eläkkeelle siirtymiseensä, elokuuhun 1969, asti. Haavio tunnettiin lahjakkaana puhujana sekä helposti lähestyttävänä sielunhoitajana: ”Ole saarnatuolissakin tavallinen ihminen ja tavallisena ihmisenä pappi.”

Jaakko Haavio oli Turussa kirkollinen kulttuurivaikuttaja, uskonnon oppikirjan tekijä, kirkolliskokouksen jäsen, aktiivitoimija eri valiokunnissa ja komiteoissa sekä pappisliiton johtokunnassa ym. Hän sai teologian kunniatohtorin arvon vuonna 1973. Jaakko Haavio kuoli Turussa 27. toukokuuta 1984.

Haavion kolmannesta runokokoelmasta Ikikevät vuonna 1947 tuli läpimurto, ja se luettiin uskonnollisen lyriikkamme uudistajaksi. Kahden vuoden päästä 1949 seurasi runokokoelma Syystaivas, josta arvostelu totesi: ”Todella, olisivatpa kaikki papit tällaisia, niin kyllä pakanat pian maailmasta loppuisivat.” Vuonna 1956 ilmestyi runokokoelma Suven maa. Sen arvioitiin merkitsevän suomalaisen uskonnollisen lyriikan huippua. Haavio julkaisi kaikkiaan lähes sata teosta, lastenrunoja, hartauskirjoja, tutkielmia, muistelmia ym. Jo vuonna 1938 ilmestyi romaani Siionin vanki, romaani elävästä toivosta. Jaakko Haavion veli oli Martti Haavio, runoilijana P.Mustapää.

Jaakko Haavio oli sekä pappi että runoilija, hänen mielestään runoilijalla ja papilla ei ollut eroa. Silti runolla ja saarnalla oli ero. Saarna pyrki tietoisesti vaikuttamaan, kun taas runo ei, hän sanoi. Mutta jos runo siitä huolimatta vaikutti, vaikutus oli voimakkaampi kuin saarnalla. Runossa ei saanut olla yhtään turhaa sanaa.

Julkaisuja:

  • Taivaan ovella, uskonnollisia runoja / 1933, WSOY
  • Huomenkellot, uskonnollisia runoja / 1944, WSOY
  • Ikikevät, runoja / 1947, WSOY
  • Syystaivas, runoja / 1949, WSOY
  • Suven maa, runoja / 1956, WSOY
  • Postilla, runoelma / 1968, WSOY
  • Siionin vanki, Romaani elävästä toivosta / 1938, Gummerus, uusin painos 1972 WSOY, ruots. Sions fånge, 1943, tansk. Zions fange, 1945
  • Sanoja suruun / 1963, WSOY
  • Taivaan avain, rukouskirja / 1965, WSOY (kolmas painos 1985)

 Lähde: Wikipedia.

 

Ota yhteyttä

 

Taina Myllynen
kulttuurisihteeri
puh. 050 560 7168
taina.myllynen(a)poytya.fi

 
x