Sisältöön »
  • Tekstikoko
  • Pienennä tekstikokoa
  • Suurenna tekstikokoa
 
 
 
fiilis-normal.jpg
 
Kesäkoti


Syyskuu päättää kesäkotikampanjan   

Vuoden 2020 viimeiset kesäkotiasukkaat kertovat tällä sivulla asumisestaan Pöytyällä. 


                      

 

Eila ja Petteri, Helsinki

Ensimmäinen viikko 1.9. – 6.9.

Matkalla
Neljänsadan metrin päässä käänny oikealle! Navigaattorin yksitoikkoinen naisääni kehotti poistumaan Turku-Helsinki –moottoritieltä heti Salon jälkeen. Toistasataa kertaa on varmasti ajettu ykköstietä, aina päästä päähän, kaupungista kaupunkiin. Nyt sukellettiin varsinaissuomalaiseen maaseutumaisemaan, vauraiden maatalojen ja laajojen peltoaukioiden maailmaan. Syyskuun ensimmäisenä päivänä terveen matalakasvuinen vilja oli tuleentunut. Osa isännistä oli jo puintitöissä. Epäilemättä oltiin maalla.

Perillä
Pöytyän kunnan meille valitsema kesäkoti löytyi Uusikartanon kylältä, Kaidanojan kartanon pihapiiristä. Ensimmäinen tapaamamme uusikartanolainen oli Kamu, joka häntä heiluen kipitti vastaan, kun pysähdyttiin kartanon eteen noutamaan avainta majapaikkaan. Toivottavasti meidän Muru tulee hyvin toimeen Kamun kanssa. Avaimet sopivat kartanon vieressä olevaan rivitalokaksioon.

Ovi avattiin vähän jännittäen; ihan turhaan, sillä asunto on aivan hyvä, oikeastaan mainio. Kaikki tarpeellinen löytyy, hyvin varusteltu keittiö, tilava kylpyhuone rauhallinen makuuhuone ja olohuoneen suurten ikkunoiden takana aurinkoterassi. Tärkeitä avainsanoja viihtymiseen ovat myös: mikro, suuri jääkaappi-pakastin, pesukone ja iso taulutelevisio, jossa laaja kanavapaketti. Nämä ovat tavalliseen loma-apartementokseen usein kuulumattomia ylellisyyksiä.

Seikkailu alkoi
Tieten tahtoen emme olleet etukäteen paljoa tutkineet Pöytyän palveluja. Halusimme antaa Pöytyän itse puhua puolestaan. Sen tiesimme, että kunnassa on kolme keskustaajamaa. Meitä lähinnä on Yläne. Siis sinne kaupan ja ravintolan etsintään. Petterillä oli opiskeluaikana Yläneeltä kotoisin oleva kaveri. Tapsa puhui usein kotikunnastaan. Kauppa löytyi, kaksikin, ihan hyvä. Ravintola Kestihovi näytti olevan avoinna vain loppuviikosta, joten päädyimme Keskustiellä huoltoaseman yhteydessä olevaan kahvilaan. Kebabrullasta tuli vatsa täyteen ja kotiin vietäväksikin saatiin parinkin aterian verran herkkua. Muuten on todettava, että Yläne on nimenä mielessäni ollut suurempi kuin paikka itse. Viehättävä kylä, mutta kyllä nyt ollaan oikeasti maalla.

Oman kartanomme ravintola tarjoaa lounaita, niitä kokeillaan. Iltaisin on asunnolla valmiudet valmistaa ateriansa itse. Kyllä me silti Yläneellä Kestihovissa ainakin kerran käymme kokeilemassa. Ehkä siellä on karaokeakin. Saa nähdä.

Yöpuulle siirryttyä huomaamme asunnon sängyn olevan kertakaikkisen hyvän. Uni tulee miettiessä huomista infotilaisuutta. Tapaamme kunnan johtoa ja elinkeinoelämän edustajia. Saamme vinkkejä ja tapaamme uusia tulevia tuttavia.

Ihana aamu! Erinomaisen hyvin nukutun yön jälkeen herättiin ensimmäiseen täyteen päivään pöytyäläisinä. Yö oli hiljainen, niin hiljainen. Kaupungin hälinän puuttuessa uni oli syvä ja rauhallinen. Viereiseltä kartanoltakaan ei kuulunut ääniä. 

Tervetuloa!
Toisena päivänä kunta järjesti uusille kesävierailleen tutustumis- ja infotilaisuuden. Paikaksi oli valittu vasta remontoitu pesäpallokenttä. Pesäpallo tuntuu olevan Pöytyän suosituin urheilulaji. Aktiiviset vapaaehtoiset ovat kasvattaneet junioritoiminnan merkittävään mittaan ja lajia harrastetaan eri ikäluokissa. Tavoitteena luonnollisesti saavuttaa kansallista kunniaa jossakin tulevaisuuden vaiheessa. Toiminnalla saadaan nuoriso terveen ajanvietteen pariin. Varsinaiseen tervetulotilaisuuteen oli valmistauduttu vaivaa säästämättä. Paikalla oli johtotason edustaja kuudelta kunnan toimialalta kertomassa palveluistaan. Tilaisuuden avasi elinvoimajohtaja, ja läsnä olivat kunnanhallituksen puheenjohtaja, hallituksen jäsen sekä kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Melkoisen edustava joukko, jolta vieraat saivat esityksistä tai jälkeenpäin kyselemällä varmasti oikeaa tietoa kunnasta. Samassa tilaisuudessa saivat myös syyskuun kesävieraat tavata toisiaan. Jutustelu kahvikupposen ja jäätelöannoksen äärellä olikin vilkasta. Tilaisuuden päätti hallituksen puheenjohtajan lausahdus: Ei -  nyt minun on lähdettävä puimaan. Tulkaa ottamaan autosta kenno tuoreita kananmunia mieheen. Ja niin joukko hajaantui munakenno sylissä kukin omaan kesäkotiinsa. Mainion oloisia nuo Pöytyän päättäjät.

Ryhmähenkeä
Kesäkotilaisten kesken päätettiin perustaa yhteinen WhatsApp-ryhmä. Ryhmässä voidaan sopia yhteisiä käyntejä nähtävyyksiin ja mahdollisesti myös yhteiskyytejä yritysvierailuille sen sijaan, että jokainen kaasuttaa paikalle omalla autolla. Ensimmäinen hanke oli lounas perjantaina Yläneellä. Lauantaina suunnattiin joukolla Valasrantaan tansseihin ja sunnuntaina vietettiin yhteistä saunailtaa Kalikassa.

Maailman parasta kirjastopalvelua
Kaipasimme paperikarttaa hahmottaaksemme kunnan kaikkien taajamien sijainnin ja ajoreitit niiden välillä. Perjantaina päätimme hakea kartan kunnan teknisestä toimistosta Riihikoskelta. Samalla päätettiin tehdä laaja kierros kaikissa kolmessa keskuksessa. Meille oli kyllä kerrottu, että kunnan toimipisteet ovat perjantaisin suljettuina, mutta se ei noussut mieleen juuri sillä hetkellä. Tekninen toimisto löytyi, ja se oli kiinni. Menimme viereiseen kirjastoon kysymään olisiko heillä antaa karttaa. Uskokaa tai älkää, hyvin ystävällinen kirjaston täti lupautui soittamaan tekniseen (”kyllä siellä varmaan joku on paikalla”). Ja siellä oli. Me saimme karttamme ja kierros voi jatkua huomattavasti selvemmillä vesillä. Hämmästyttävää ystävällisyyttä!

Yläne on pieni, idyllinen kylä, Riihikoski moderni ja vauraan tuntuinen yhteisö. Kyrö on suurin keskus ja siellä on myös paikoin vähän historiaa näkyvillä. Varsinainen helmi oli Pöytyän pittoreski kirkonkylä. Suuri kirkko ja museopappila ympäristöineen tekivät vaikutuksen. Taajamat ovat toimivia ja tarjoavat laajat palvelu. Näihin kuitenkin palataan myöhemmin syyskuussa.  - Vähän ovat kyllä kaukana toisistaan.

Kaupunkikulttuurin vuoro
Viikonloppuna matkattiin Turkuun kaupunginteatteri esitykseen ”Rakkauskirjeitä”. Ajo Kaidanojan kartanolta Turun kaupunginteatterin eteen kesti 40 minuuttia, joka on kovin kohtuullinen aika. Näin todettiin, että Turku on lähellä ja sinne pääsee helposti. Ainoastaan Valasrannan tanssit jäivät teatterin vuoksi väliin. Seuraavan viikon lauantaina asian voi kuulema korjata.

Oikein hieno viikko
Ensimmäinen viikko on sujunut loistavasti. Ensi viikolla alkavat osaltamme yritysvierailut ja pääsemme tutustumaan useaan eläinaiheiseen yritykseen. Heti maanantaina ovat vuorossa lehmät. Ne ovat kömpelössä kauneudessaan ihan suosikkilistan kärkipäässä.

Ensi viikkoon siis…. 






Toinen viikko 7.9. – 13.9.

Uusi viikko
Maanantai-aamu alkoi upeasti. Säätiedotuksissa ennustetun sadesään sijaan aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Aikainen herääminen on aina hienoa, varsinkin, kun on tähteellistä tekemistä aamulla. Meidän tuli toimittaa Kyröön yksi juttu ja oltiin siis matkalla kello kahdeksan tietämillä.

Silmiinpistävää nyt jo tuttua reittiä ajaessa olivat lähes jokaisen metsätien päässä seisoskelevat lapset. Näin varsinkin Yläneentien sivuteiden risteyksissä, samoin myös Jalkalantiellä. He olivat tietysti menossa kouluun ja odottivat kuljetusta. Kunnan nettisivuilta huomasin, että perusopetusta Pöytyällä järjestetään kaikissa kolmessa taajamassa, lukio on Kyrössä. Pitkien välimatkojen vuoksi keskuksiin kouluun tulevat isännän ”plantut” ja muut tulevaisuuden kuntavaikuttajat tuodaan kouluun kunnan kyydillä. Kunta myös tukee julkista bussiliikennettä lähinnä turvatakseen lukiolaisten koulumatkat.

Kovin tyytyväisen näköisinä nuorten joukko odotti noutajaa, vaikka koulumatka näin varmasti pidentää koulupäivää huomattavasti. Yhteinen koulukyyti voi heille olla mukava sosiaalisen yhteenkuuluvuuden mahdollistaja.

Velvollisuus kutsui
Viikon alussa kävi kutsu saapua apuun ikääntyneille sukulaisille. Toimitettavaa oli sekä Turussa että Nakkilassa. Suurta hätää ei ollut, mutta silti oli lähdettävä matkaan. Kuin kohtalon oikusta alkuviikon vierailut eläintiloille, sekä lehmät että lampaat, siirtyivät. Mitään ei siis menetetty. Mullikat ja uuhet tavataan seuraavien viikkojen aikana. Taas kuitenkin yllätti Pöytyän keskeinen sijainti Varsinais-Suomen keskellä. Nakkilaankin matkaa Säkylän ja Harjavallan kautta kertyi vain 76 kilometriä. Ja Turkuunhan ajoaika on runsas puoli tuntia. 

Markkinatunnelmaa
Oli markkinatoreihin tutustumisen viikko. Keskiviikkona käytiin Kyrön torilla ja lauantaina Yläneellä. Päätavoitteena Kyrössä oli saada kaikkien aikaisempien kuukausien kesävieraiden suuresti ylistämää kuminalla maustettua ruisleipää. Matkaan siis kyllin aikaisin kyrsän saamisen varmistamiseksi. Lapset tien varsilta oli kuitenkin jo noudettu opinahjoihinsa, joten ihan kamalan varhain ei oltu tien päällä.  Onnistuihan se! Koivun Maalaisleivän iloinen myyjä pani pussiin leivän jos toisenkin. Kertoi samalla, että sunnuntaisin maalaismarkkinapäivinä tuotteita saa ostaa myös Helsingistä, Hakaniemen torilta. Tieto säilöttiin tulevaa varten.

Kyrön torilla oli tarjolla leivän lisäksi kalaa ja kaikenlaisia vihanneksia, myös asusteita, jalkineita ja muita kestokulutushyödykkeitä. Myös paikallista herkkua sikamakkaraa, joka näytti erehdyttävästi laukkamakkaralta - emme uskaltaneet kokeilla. 

Me onnettomat jouduimme kysymään, mistä saa ostaa torikahvit ja silloin meidät ohjattiin TorinEväs- kahvilaan viereiseen rakennukseen. Kahvilassa oli väkeä enemmän kuin torilla, mikä aina todistaa tarjoilun korkeasta tasosta. Munkki olikin mainio.

Yläneen torin toiminta oli vähäisempää, Tarjolla taas kalaa ja savustettuja lihatuotteita sekä vihanneksia moneen lähtöön. Torikahvit tarjottiin kahviteltassa, tällä kertaa juuri paistettujen, aivan kerta kaikkiaan mainion makuisten lettujen ja omenahillon kanssa. Ymmärsimme, että kahvilatoiminta on hyväntekeväisyyttä eri avustuskohteille. 

Erityisen hyvin jäi mieleen kaksi itselle vatsan pohjasta lähtenyttä naurunpurskahdusta, jotka paikalliset toritädit synnyttivät kommenteillaan. Siinä kuuli juuri sitä tyypillistä varsinaisuomalaista huumoria, jota muualla Suomessa joskus pidetään tylynä. Se on lyhyttä, suorasukaista ja häpeämätöntä. Siis lyhyesti meidän kesken: hauskaa. Nauratti vielä monta kertaa takaisin Uusikartanoon ajaessa.

Yritysvierailu
Ensimmäinen yirityskohteemme oli Vitario Oy, joka Valmix-tuotemerkillä tuottaa, pakkaa ja myy vihanneksia ja hedelmiä ravintoloille ja muille suurkeittiöille. Toimitusjohtaja Antti kertoi asiakaskuntaan kuuluvan mm. kunnalliset keskuskeittiöt, jotka muonittavat kouluja, sairaaloita, kotipalvelua ja työpaikkaruokailua sekä ravintolat pohjoisinta Lappia myöten. Antin mukaan Valmix-tuotteiden menestyksen taustalla ovat mahdollisimman suuressa määrin kotimaiset ja mahdollisimman läheltä hankitut korkealaatuiset raaka-aineet sekä pitkälle kehitetyt logistiset ratkaisut. Erikoisuutena Antti sanoi, että Vitario työllistää suuren joukon ulkomaisia työntekijöitä. Yli sadan hengen henkilöstöstä jopa puolet tulevat ulkomailta, etupäässä kuitenkin EU:n sisältä. Pöytyällä on onnistuttu järjestämään koti monelle tulijalle. Antin mukaan heillä parhaimmillaan on ollut henkilöstöä neljästätoista eri maasta. Tämä alkaa jo näkyä Pöytyän raitilla, paikkakunta kansainvälistyy, Antti totesi. 

Viikon loppuhuipennus 
Sunnuntaina iso joukko kesäkotisia kerääntyi metsän keskelle Kaitoomäentielle, jossa taiteilija Kyösti Iitti otti vatsaan Enkelipuistoon. Paikka oli hämmästyttävä. Hän kertoi perustaneensa paikan vain parin kilometrin päähän synnyinkodistaan. Kallioinen metsätontti, joka vieläkin on kunnallistekniikan ulkopuolella, inspiroi Kössiä rakentamaan tontin keskelle tekojärven ja täyttämään sen saaret ja rannat kierrätysmetallista tekemillään veistoksilla. Jokaiseen teokseen kuuluu taustatarina, iloinen tai surullinen tapahtuma taiteilijan elämästä. Nimensä puisto sai kolmesta siellä olevasta suojelusenkelistä. Taideteokset ovat itsessään jo fantastinen nähtävyys, jonka arvo moninkertaistuu Kyöstin kertoessa niiden syntyyn inspiroineen muistonsa. Pöytyän metsän kätköissä lymyää toistaiseksi vielä aika harvan tuntema aarre!

Ensi viikolla yritysvierailuja……….









Krista, Sipoo

Nyt on viikko takana Pöytyäläisenä ja pikkuhiljaa alkaa kuntakin hahmottumaan. Yllätys oli että kaikki me kesäpöytyäläiset asumme kovin kaukana toisistamme. Oma asunto on Yläneellä, ihan uusi, lähes koskematon ja todella viihtyisä kaksio. Plussana oma sauna ja terassi. Ja käy siellä jätskiautokin. Kovin hiljainen yhtiö, enkä ole pihassa juuri kehenkään törmännyt. Ensimmäisenä iltana kävin kävelemässä kylillä ja kävelin kauppaan. Se on arjen luksusta kun on tottunut siihen että kauppa ja muut reissut on hoidettava autolla. Hassusti tuntuu että suurinosa täällä asuvista ovat eläkeläisiä. Rollaattoreita on aika monen oven edessä parkissa ja katukuvassa ihan yleinen näky. 

Ensimmäinen aamulenkki Yläneen maisemissa

Tyttären mukaan lähettämä "PöytyäSurvivalPack". Kyllä näillä kuukauden pärjää.

Ehditty on kaikenlaista. Yhteinen tervetuliaistilaiuus oli mukava alku uudelle Pöytyäläiselämälle. Mukavia tyyppejä joiden kanssa voidaan varmasti keksiä tekemistä. Oltiinkin perjantaina yhteisellä lounalla Yläneen Juhliksissa ja siihen perään käytiin tyttöjen kanssa tutustumassa Yäneeseen. Ehdittiinpä siinä pistäytyä asuntonäytölläkin kun sattumalta naapuri tuli juuri hakemaan muuttokuormaa ja tarjosi asuntoa ostettavaksi.

Yritysvierailulla Kyrön sahalla.
  

Lauantaina käytiin Turussa kaupoilla ja siitä sitten tietenkin Valasrantaan tansseihin. Yölintu! Oli elämäni ekat lavatanssit ja ehdottoman hauskaa. Pyörähdeltiin siinä vähän lattiallakin. 

Tulipa todettua että yömyöhällä Yläneeltä ei löydy ruokaa. Mutta onpa Yläne by Night koettu. Kovin oli autiot kadut siinä 3 aikoihin. 

Sunnuntaina reipas kävely Valasrantaan autoa hakemaan ja illalla porukalla saunomaan Kalikkaan. Ihana ilta ja auringonlasku.

Miltä nyt Pöytyäläiselo tuntuu?

No jos olisin lapseton ja perheetön niin voisipa vaikka muuttaakin. Mietinpä sitäkin että ehkä eläkkeellä tällainen kylämainen asuminen olisi mukavaa. Elämänmeno on aika rauhallista ja kiireetöntä. 

Muutama viikko vielä ihmiskoetta ja katsotaan miltä sitten tuntuu. 


Elämää Pöytyällä osa 2.

Aika nopeasti hujahtelee päivät vaikka juuri mitään ei teekään. Päällimmäisiä mietteitä tässä vaiheessa on yritysten täysin puutteellinen markkinointi. Esimerkiksi lounasravintolan löytäminen on kiven alla, ja ne joista tietää eivät vaivaudu päivittämään sivujaan. Luulisi että tällaisella pienemmällä paikkakunnalla jokainen asiakas otettaisiin ilolla vastaan mutta ilmeisesti ei.  Ellet tiedä paikasta tai palvelusta tai tuotteesta jo valmiiksi, ei siitä netistäkään tietoa löydy. Jo nyt näen selvästi Pöytyän matkailupotentiaalin mutta hyödynnetäänkö sitä lainkaan? Aivan upea Enkelipuisto olisi nähtävyys jo yksin ja siihen yhdistettynä jokin muu kohde toisi jo bussilasteittain matkailijoita helposti.







Edelleen kummastelen ihmisten vähyyttä katukuvassa. Nuorisoa ei näy missään notkumassa eikä edes kaupassa ole juuri jonoa. Yhden koiranulkoiluttajan olen nähnyt Yläneellä, muuten ei tunnu kukaan edes lenkkeilevän.. Outoa. Onko täällä koiria lainkaan kun ei niitä koiranulkoiluttajia näy missään?

Tällä viikolla tutustuttiin Hydoringin tehtaaseen joka oli vaikuttava ja paljon suurempi kuin tiesinkään. Lisäksi käytiin Rintalan ihanan lammastilan avoimissa ovissa josta mukaan olisi kyllä lähtenyt ihana pikkuinen.

Katso video!

Viikonlopuksi oli lisäksi suunniteltu Kestihoviin tutustuminen. Siellähän ilta vierähtikin puolen yön paremmalle puolen vaikka kovin vähänlaisesti oli porukkaa paikalla. Paikallinen nuoriso kertoi Yläneellä asumisesta ja elämästä. Eivät olleet kuulleet tästä Kesäkotikampanjasta mitään kuten ei kukaan muukaan paikallinen kenen kanssa asiasta on juteltu. Onko kunnan sisäinen markkinointi unohdettu?


Eija ja tipsuherra Sulo, Turku

Elokuun loppupuolella alkoi vähän jännittää tuleva syyskuu, kun Pöytyä kutsui ja alkavan syksyn aikataulut alkoivat hahmottua. Oli nimittäin havaittavissa, että kalenteriin kertyi syyskuulle paljon Turussa paikan päällä oloa vaativia asioita. Toisaalta minulla olikin Pöytyä-kuukauden yhtenä tavoitteena testata maalla asumisen arkea tilanteessa, jossa työt ja/tai harrastukset ynnä muut velvoitteet sijaitsevat kaupungissa. 

Keskiviikkoaamuna 2.9.2020 pakkasimme tipsuherra Sulon kanssa tavarat autoon ja suunnistimme Kyrön kunnantalolle. Matka sujui Turusta joutuisasti, ja satuimme suoraan keskelle Kyrön keskiviikkoista markkinameininkiä. Kunnantalolla sain asunnon avaimen sekä kassillisen Pöytyä-tietoutta ja Riihipuodin ohrahiutalepussin. Nam! Asunnolle mennessä jännitti kovasti. Sulokin huomasi, että jotain melko poikkeuksellista oli meneillään, ja kun kesäkodin ovi oli avattu, hän säntäsi täydellä vauhdilla tutkimaan asunnon joka ikisen nurkkauksen. Kerrostalokaksiossa oli ruhtinaallisesti tilaa ja aivan erityisen ihastuttava, juuri remontoitu keittiö!

 

Pöytyä-esitteisiin ja eri nettisivuihin sekä myös asunnon tunnelmaan tutustumisessa meni tovi. Kotiutuminen näet vaatii oman aikansa ja omanlaiset manööverinsä, esimerkiksi tervetuliaiskahvien (ja tässä tapauksessa myös ohrapuuron) keittämisen ja kullekin tavaralle oman paikkansa etsimisen. Sulolle oli tietysti tärkeää päästä myös ulos tutkimaan naapuruston koirien viestijälkiä. Ruokakaupassakin piti piipahtaa. 

Iltapäivällä olikin sitten kovasti odotetun tervetulotapaamisen vuoro Pöytyän hienolla pesäpallostadionilla. Viimeistään siellä selvisi, miten paljon kunta on kesäkotikampanjaan panostanut ja miten mahtavaa porukkaa sekä kuntalaiset että muut kesäkotilaiset ovatkaan! Saimme kuulla kunnan eri edustajien puheenvuoroja - erittäin mielenkiintoista ja valaisevaa informaatiota - ja tosiaankin valtavasti erilaista aktiviteettia vaikuttaa olevan tarjolla meille "syyskesäpöytyäläisille" vielä näin sesonkiajan ulkopuolellakin. Ainakaan nälkä ei pääse kuukauden aikana yllättämään, sillä kukin kesäkoti sai tervetuliaislahjaksi vielä kokonaisen kennollisen tuoreita kananmuniakin! 
 

Torstaiaamuna oli vuorossa tutustuminen Metsä Fibren Kyrön sahaan. Sulo protestoi yksin uuteen kotiin jäämistä niin ponnekkaasti, että sai tahtonsa läpi ja pääsi mukaan vierailulle. Saimme erittäin kiinnostavan yritysesittelyn, jonka jälkeen oli mahdollisuus lähteä tutustumiskierrokselle saha-alueelle. 

Sulosta johtuen tämä osuus jäi minulta väliin, ja päätin ajella katsomaan Karinaisten kaunista kirkkoa ympäristöineen. Sankarihautausmaa, jossa sijaitsee Wäinö Aaltosen veistämä Suru-patsas, oli todella vaikuttava.
 

Seuraava yritysvierailukohde oli Myssyfarmi Haverin koululla. Onnistuin kuitenkin ajamaan ensin Pöytyän Piimätielle, mutta olin onneksi sen verran ajossa liikkeellä, etten juurikaan myöhästynyt itse esittelystä. Ja ylimääräisellä ajelulla tulin nähneeksi enemmän kaunista maaseutumaisemaa! Myssyfarmin tarina on vailla vertaistaan, ja oli suuri ilo ja kunnia päästä käymään paikanpäällä sekä tapaamaan farmin Anna-emäntä ja jopa yksi Myssymummokin! Enpä ollut ennen tiennytkään, että vain merinolampaiden ja suomenlampaiden villan nystyt ovat sisäänpäin kääntyneet, mikä tekee juuri näiden lampaiden villasta silkkimäisen pehmeää. Suomenlampaan villa on todellakin alibrändättyä, joten on loistavaa, että Myssyfarmi on ryhtynyt edelläkävijäksi sen hyödyntämisessä ja vieläpä erittäin paikallisella ja ympäristöystävällisellä tavalla. 

Torstain iltalenkillä ei tullut vilu, kun päässä oli Sinikka-mummon kutoma myssy!
 

Perjantaina teimme pienellä syyskotilaisporukalla reippailuhenkisen paikalliskierroksen Yläneen keskustassa. Kävimme katsomassa kotiseutumuseota sekä kirkkoa ja hautausmaata ja teimme tupatarkastuksen Kristan syyskesäkotiin. Aivan ihastuttava rivitaloasunto se olikin! Ja naapurihuoneisto tuli juuri myyntiin... Hmmmm... 

 

Yläneellä poikkesin myös kuulussa Eilamarin leipomossa gluteenittomilla ostoksilla. 

Lauantai ja sunnuntai olivatkin sitten Turku-päiviä, joten Yölintu Valasrannan tanssilavalla jäi kokematta. Sen sijaan Turussa tuli nautittua mm. Seela Sellaa ja Esko Roinetta kaupunginteatterin Rakkauskirjeitä-näytelmässä. Valasrannan tanssit ovat kuitenkin syyskuun todo-listalla, ehdottomasti, kuten myös Pyhäjärvessä pulikointi.


Toinen kesäkotiviikko hurahti kuin siivillä. Yhtäkkiä tuli syksy. Pöytyän eri taajamien välillä ajellessa (ja eksyillessä!) huomasi, että luonto alkoi vaihtaa muotoaan ja väriään. Kilometrejä onkin kertynyt aika tavalla auton mittariin! Mutta ajaminen on tyystin erilaista kuin kaupungissa, kun silmällä on tilaa levätä maisemassa. Ja ajatuksella myös. Ratin takana on ollut tavallista enemmän aikaa ajatella ja pohdiskella maailman menoa, mikä on käynnistänyt omassa elämässä uudenlaisia prosesseja. Oman ajan lisäksi nämä pari viikkoa ovat tuoneet tullessaan lukuisia pieniä, välittömiä ja antoisia kohtaamisia, sekä niiden lisäksi syvällisiä keskusteluja, joiden arvoa ei vielä tässä vaiheessa edes osaa arvioida. Paljon kaikenlaista, mitä ei arvannut syyskesäkodilta odottaakaan.

Viikko alkoi Turun kaupunginteatterilta karismaattisen Seela Sellan Yhtä matkaa -näytelmän siivittämänä. Yritysvierailut eri puolilla Pöytyää jatkuivat kiinnostavina. Todella vireää yritystoimintaa kunnassa riittää! Viikon kuluessa saimme tutustua mm. Hydoring Oy:n ja Vitario Oy:n toimintaan. Lisäksi tuli piipahdettua visiitillä Auranmaan Osuuspankin Riihikosken konttorilla sekä Riihipuodissa. Sain myös viettää erittäin antoisan illan Arvi Helin Oy:n yrittäjäpariskunnan kanssa. 

Riihikoskelta ajelin ensimmäistä kertaa ”Aurajoen matkailutietä” myöten Auraan. Tuo kansallismaisemassa kulkeva reitti oli sellainen, että sille pitää myöhemmin palata uudelleen oikein ajan kanssa, toivottavasti viimeistään ensi kesänä. Aurassa pistäydyttiin lemmikkitarvikeliikkeessä hankkimassa tipsuherra Sulolle kesäkotilelu. Siinä sitä oli herralla hommaa, kun valikoimasta yritti mieleistään valita. Mutta kun se oikea löytyi, niin asia oli sillä selvä, ja hän poistui paikalta saalis suussaan. Minä sentään kiersin kassan kautta.

Viikon kohokohta oli vierailu Kyösti Iitin Enkelipuistossa. Epätodellinen paikka omin käsin raivattuna ja rakennettuna keskelle metsää. Kössin energisyys ja tarinointi tempaisevat mukaansa eräänlaiseen kepeään fantasiamaailmaan, jossa kuitenkin ovat syvällisesti läsnä esimerkiksi Suomen sodat, menetetty Karjala, oma kuolevaisuus ja monet rakkaat, jotka ovat jo edeltä menneet. Jäi vielä niin paljon ammennettavaa, että tänne toivon pääseväni jo lähipäivinä uudelleen!


Heidi ja Tatu, Helsinki

Ensimmäinen viikko Pöytyällä jäi lyhyeksi - pääsimme saapumaan Pöytyälle vasta perjantaina. Asetuimme taloksi Kaidanojan kartanon maille mitä viehättävimpään rivitalonpäätyyn -  puitteet syyskuukaudelle ovat ainakin kohdillaan! Tulopäivä hujahti tavaroita purkaessa ja etätöiden merkeissä. 

Viikonlopun aikana ajelimme ympäriinsä tutustumassa kyläkeskuksiin, ihastelimme kumpuilevaa peltomaisee, patikoimme Kurjenrahkan kansallispuistossa ja nautimme pehmeistä löylyistä Kalikan rantasaunalla. Rauhallinen maalaistunnelma on hurmannut meidät ja lemmikkieläimet. 


Toinen Pöytyäviikko alkoi töiden puolesta kiireisenä ja päivä hujahti nopeasti kesäkodin keittiön pöydän ääressä tietokoneita naputtaessa. Teimme toimintasuunnitelmaa tulevia päiviä varten ja illaksi ajelimme "isolle kirkolle" Loimaalle burgereille. Matkalla ihastelimme kumpuilevaa peltomaisemaa, pelloilla kirmaavia peuroja ja näimmepä hirvenkin hakkuualueella ruokailemassa! 

Tiistai-aamuna suuntasimme etätyöpisteelle Yläneen kunnantalolle ja päivä lähti reippaasti käyntiin sadesäästä huolimatta. Kunnantalon valtuustosali oli vaikuttavat ja huoneista välittyi nostalgia: löysimme hyllystä myös teoksen Yläneen historiasta 1800-luvulla! Toistaiseksi opus on jäänyt odottamaan rauhallista kahvitaukoa, onneksi syyskuussa on vielä (työ)päiviä jäljellä. Illaksi suuntasimme Kyrön maauimalaan: kuuden euron pääsymaksuun sisältyi saunan ja uintimahdollisuuden lisäksi iltakahvi ja pientä purtavaa! Saunassa oli ihana tunnelma ja paikalliset ottivat meidät vierailijat lämpimästi vastaan -tiistai-illat onkin loppukuulle varattu maauimalaa varten.  

Keskiviikko hujahti jälleen töiden merkeissä ja ilta-aktiviteetiksi valitsimme Haukkavuoren maastoliikuntakeskukseen tutustumisen. Pururadan lenkki oli juuri sopivan pituinen iltapuhde ja raitis ulkoilma teki tihkusateesta huolimatta tehtävänsä: palasimme kesäkotiin rentoutuneina ja hartiat senttejä alempana. 

Torstaina pidimme siivouspäivän ja ajelimme Riihikosken saleen täydentämään ruokavarastoja. Uusi leipäsuosikki on löytynyt Kankaan Hapankorppujen Tuores-ruisleivästä - kuminalla maustettu herkku on ihanan ohut, pehmeä ja samalla sitkoinen! Suosittelemme maistamaan.  

Perjantaina vietimme rauhallisen ulkoiluillan: aloitimme Kurjenrahkassa pienellä lenkillä ja makkaranpaistolla ja jatkoimme matkaa hurmaavaan Lystmettään! Harmittelimme, ettemme pääse nauttimaan tauolla olevasta keskiviikkosaunasta, kesäteatterista tai mutterinmuotoisen tanssilavan tunnelmasta. Himolan teatteri ei ole esiintynyt menneellä kesäkaudella ollenkaan vallitsevan koronatilanteen ja rajoitusten vuoksi, mutta alueen lämpimän tunnelman pystyy aistimaan tyhjilläkin tiluksilla kierrellessä. Pidämme Lystmettän mielessä tulevia kesiä varten.  

Lauantaina teimme pikavisiitin pääkaupunkiseudulle ja sunnuntain upeasta auringonpaisteesta lähdimme nauttimaan Kurjenrahkaan Pukkipalon kierrokselle. Onnistuimme taukopaikan jälkeen eksymään reitiltä ja löysimme itsemme ihastuttavan Perinnepadan akkunan alta kahvikuppien ja mustikkapiirakoiden kera (kiitos vielä kerran!). Perinnepata tarjoaa ruokaherkkujen lisäksi erilaisia kursseja sieniretkistä ruisleivän tekoon ja lisäsimme sieniretken heti koettavien asioiden listalle. Ja täytyyhän meidän päästä maistamaan myös burgereita, joita ei varmasti suotta ole Varsinais-Suomen parhaiksi kehuttu..? Illaksi kurvasimme viime viikon tapaan Kalikan rantasaunalle rentoutumaan ja lataamaan akkuja tulevaa viikkoa varten. 


Antti, Kaarina

Antti päivittää jokapäiväiset kuulumiset suoraan omaan blogiinsa. Käy lukemassa!

https://kuukausimaalla.weebly.com/


Inka, Helsinki


(https://www.instagram.com/indieinka/)

Syyskuuni kesäkotilaisena Pöytyällä on startannut!

Ensivaikutelma valtatieltä Riihikoskea kohden kääntyessä on haltioitunut. Auringon läikkyessä kumpuilevalle maalaistielle ero kaupunkilaiseen elämänmenoon on ilmiselvä. Niittokoneet ja heinäladot pilkuttavat pelloille aitoa maalaistunnelmaa, kuin olisi palannut ajassa taaksepäin.

Pöytyäläinen maaseutu on perinteisen kaunista. Kumpuilevaa, vehnäistä ja vihreää. Ollaan maanviljelijöiden maaperällä. Ilmassa leijuu vastaniitetyn heinän ja lannan tuoksu. Vastaan tulee traktoreita tasaisin väliajoin.

Riihikoski on 60-luvulla rakennettu kylä ja kesäkotiasunnoksi saan Pöytyän OP pankin yläkerran kolmion, johon vierailijatkin mahtuvat mainiosti. Naapureiltani Maaritilta ja Velkulta opin, että asunto on alunperin ollut pankinjohtajan asuntona. Retrovalokatkaisemet, -kaapinvetimet ja kattilahälyttimen valo kielivät aitoa 60-lukua. Pitkään haaveiltu kylpy tulee myös toteutumaan, sillä asunnossa on amme!

Ensimmäiset päivät käynnistyvät vauhdikkaasti kesäkotilaisten tervetuliaistilaisuudella sekä Myssyfarmivierailulla, joka on ehdottomasti viikon kohokohta. On inspiroivaa nähdä, miten käytännön ideasta voi suomalaisella sisukkuudella ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen syntyä pipo-brändi, joka niittää kansainvälistä mainetta ja kunniaa.

Loppuviikosta tutustun myös Pöytyän sosiaalitoimen pirteään Jattaan, jonka kanssa kierrämme Kurjenrahkan kansallispuistossa Savojärven ja parannamme samalla maailmaa. Luonto eheyttää ja yhdistää.

 Viikonloppuna ehdin myös Haukkavuorelle, josta löydän elämäni ensimmäiset kanttarellini! Lähdemme lauantaina kesäkotilaisten Antin ja Kristan, sekä vierailevan Veikon kanssa tsekkaamaan Valasrannan legendaarisen tanssilavan. Saavumme Pyhäjärven rannalle H-hetkellä auringonlaskun aikaan. Huumaava syyskesän peilityyneys mykistää kauneudellaan.

Sunnuntaina lepäilen ja tutustun Riihikosken maisemapolkuun, joka kultaisine vehnäpeltoineen ihastuttaa ja tuo levollisuutta viikon päätökseen.











Vieraita alkaa ripotella heti toisen viikon alussa, kun haen tätini Kirstin Turun asemalta. Meillä käy parin päivän aikana monessa paikassa uskomaton tuuri, heti Turun Yliopiston kasvitieteellisessä saamme yksityisopastuksen Yliopiston orkideavastaavalta!

Onni jatkuu Riihikoskentien maisemareittiä upean Koskipirtin ohi ajaessa, joka antaa suuntaa tiistain ohjelmalle. Soitan Koskipirttiin heti aamusta ja vierailu järjestyy samalle päivälle ihanan myssymummo Päivin opastamana. Mukaan lähtevät myös kesäkotilaiset Antti, Saaramaria ja Sami.

Koskipirtti on 1700-luvulla rakennettu tila, jonka Lauri Jäntti kunnostutti 1960-luvulla. Lauri on vuosikymmenten aikana kerännyt sadoista työkaluista ja muista historiallisista esineistä koostuvan kokonaisuuden. Koskipirtin vieressä oleva Museotalo on aikamatka 1910-luvun työläiskodista kaupunkilaiskoteihin vuosikymmenten varrella aina 1980-luvulle saakka. Uskomaton kokoelma yksityiskohtaisia huoneita, jotka antavat käsityksen siitä millaista elämä on vuosikymmenten saatossa ollut.

Päivi on leiponut meille maittavan omenapiirakan sekä pannukahvit, joiden turvin jaksamme Kipan kanssa jatkaa matkaa Pöytyän kirkolle. Kirkkoonkin järjestyy yllätyskierros, koska sinne sattuu hääharjoitukset! Pääsemme harjoitusten siivellä tutustumaan kirkon urkulehteriin ja moniin, vuonna 1793 rakennetun kirkon, historiallisiin aarteisiin.

Loppuviikosta vieraiksi saapuvat Lea ja 3v Ilmo, joiden kanssa ehditään aurinkoisen kauniina perjantai-iltana Riihikosken padolle ja maisemapolulle ihmettelemään menninkäisten koteja ja heittelemään kiviä jokeen.

Lauantaina sataa lähes koko päivän, mutta se ei pysäytä meitä. Pöytyän Enkelipuiston hohto tuo teräksenharmaaseen päivään tarvittavaa piristystä, teräsmies ITE-taiteilija Kössin eli Kyösti Iitin esitellessä elämäntöitään. Mies ja paikka mykistävät. Yhden miehen sisukkuus ja luomisen vimma on tuonut keskelle mäntymetsää keitaan, joka on oodi suomalaiselle sisukkuudelle.

 Viikko huipentuu kirkkaan sunnuntaisen syysillan Savojärvikierrokseen, joka lataa autoilun kuluttamia akkuja. Luonto eheyttää ja auttaa pientä kulkijaa. Polun varrelle sattuvat kyyt symboloivat uuden (viikon) alkua.












Sami ja Saara, Espoo

Ensimmäinen viikko

Jo matkalla Pöytyälle ihailimme kaunista maalaismaisemaa. Hyvin lupaavalta vaikutti jo ennen kuin edes pääsimme määränpäähän!

Kesälomat on lomailtu, joten elämme Pöytyällä etätyöarkea. Työn ohella sitten koitamme retkeillä lähialueella mahdollisimman monipuolisesti. Yksi ensimmäisen viikon arjen lempiretkikohteistamme oli Riihikosken Maisemapolku, jonka vehnäpellot näyttivät upeilta ilta-auringon aikaan. Sijainti oli hieman hankala löytää, mutta ihmettelemällä päädyimme lopulta oikealle reitille. Moni muukin kohde tuntuu olevan paikallisille hyvin selkeä, mutta näin ulkopaikkakuntalaisina on kohteista hieman vaikea löytää tietoja esimerkiksi sijainneista tai aukioloajoista – Google Mapsiin ei oikein voi luottaa. Toisaalta kivaa on se, että moneen paikkaan vierailu järjestyy helposti, kun vaan soittaa etukäteen. Moni asia on siis täällä joustavampaa ja mutkattomampaa.

Viikonloppunakin tutkittiin aktiivisesti lähiseutuja. Jo heti perjantaina karattiin Pöytyältä Turkuun elokuviin ja ravintolaan. Meidät yllätti se, että Turkuun on Kyröstä tosiaan vain puolen tunnin ajomatka. Jos kaupunki-ikävä oikein iskee, niin sinne pääsee helposti.

Lauantaina teimme ”roadtripin” lähiseudulle: Auraan, Euraan, Säkylään ja Loimaalle. Reissun kohokohtia olivat lähiseudun kirpputorit ja antiikkiliikkeet, Alvar Aallon terassitalo Kauttuan ruukkialueella, Säkylän kauniit rannat ja Alpo Jaakolan patsaspuisto Loimaalla. Sunnuntain otimme sitten hieman rauhallisemmin, ja kävimme Kurjenrahkan kansallispuistossa Savojärven kierroksella. Ihmisiä oli sunnuntaipäivänä melko paljon, mutta tunnelma silti mukavan rauhoittava. Kurjenrahkassa pitääkin käydä uudestaan!

Ensimmäisen viikon jälkeen tunnelmat ovat erinomaiset, lähiseudulla tuntuu riittävän nähtävää ja koettavaa – mahtaako kuukausi riittää mitenkään. :)


Toinen viikko

Toiselta viikolta halusimme lisää luontoelämyksiä, joten lähdimme heti viikon aluksi suunnistamaan iltarasteille. Lisäksi kävimme uudelleen Kurjenrahkan kansallispuistossa, tällä kertaa lyhemmällä Vajosuon kierroksella. Sielläkin oli kovin kaunista, ja arki-iltana myös mukavan rauhallista. Sieniä olemme koittaneet etsiä useammastakin paikasta, mutta vielä on tullut vastaan vain muutamia kantarelleja, vaikka suppilovahverosesongin pitäisi jo käydä kuumana. Pitää jatkaa etsintää!

Pääsimme myös kokeilemaan Kyrön maauimalaa, joka on näin syksyisin auki kerran viikossa. Saunat olivat lämpiminä ja viileään (+14c) veteen oli virkistävä pulahtaa.

Yritysvierailut ovat olleet kesäasukkuudessa ehdoton lempijuttumme. On todella mielenkiintoista päästä kuulemaan paikallisilta, miten yrittäjyys Pöytyällä sujuu ja näkemään, mistä tuotteet tulevat. Tämän viikon mukava yritysvierailukohteemme oli Piltti Oy, jonka babypinaattia olemme bonganneet omasta Espoon lähikaupastammekin. Innolla odottelemme myös tulevia eläinteemaisia vierailuja.

Tunnelma Pöytyällä on rauhallinen ja rauhoittava, mutta itsensä saa kyllä pidettyä hyvinkin aktiivisena halutessaan. Vielä on monta kiinnostavaa paikkaa näkemättä!


Marika ja Pekka, Oulu

Ensimmäinen viikko – Maakuntamatkailua ja kyröläistä kylänraittia

Otimme yhden päivän varaslähdön syyspöytyäläisyyteen, ja elokuun viimeisenä päivänä pakkasimme viimeiset kimpsut ja kampsut autoon ja huristelimme Pöytyälle. Hiljalleen Pohjois-Pohjanmaan aakeat laakeat vaihettuivat Keski-Suomen ja Pirkanmaan mäkisempiin ja järvisiin maisemiin. Sattuipa matkan varrelle vielä ohut kaistale Satakuntaa ennen saapumista Varsinais-Suomeen. Pöytyän maisemat avautuivat meille viehättävänä yhdistelmänä pienipiirteisempää peltomaisemaa ja aavistuksen mäkisempääkin maastoa – mukavaa vaihtelua tasaiselle Oulujoen suistolle!

Saavuimme iltahämärässä, ja hetken navigoituamme löysimme kuin löysimmekin Riihikosken virastotalon. Monikeskuksinen Pöytyä on saanut nykyisen muotonsa useiden kuntaliitosten tuloksena – tämä selittänee moninaista aluerakennetta ja polveilevaa toimipisteverkostoa, jonne äkkinäinen helposti eksyykin! Onneksi saimme apua myös kunnan mukavilta työntekijöiltä, ja löysimme viimein perille.


Kyröläistä kylänraittia

Syyskotimme sijaitsee Kyrössä, joka on monikeskuksisen, nykymuotoisen Pöytyän yksi suurimmista taajamista. Olemme ihastelleet Kyrön upeita vanhoja puutaloja, taiten laitettuja pihoja ja kauniita peltoja kylänraitin varrella. Pöytyän kunnan järjestämässä tervetulotilaisuudessa pääsimme myös tapaamaan muut syyspöytyäläiset Kumilan uudella pesäpallokentällä. Olimme jo ehtineet harmitella miten moni Pöytyän kulttuurikohde on kesän jälkeen kiinni, mutta saimme iloksemme kuulla että meillä olisi kuitenkin mahdollisuus vierailla monissa lähiseudun kohteissa.


Maisema vesitornin kupeesta kuvattuna

(Etä)työviikko yllätti kuormittavuudellaan, emmekä lähitienoiden tutkimisen lisäksi ehtineet juuri kauemmaksi. Vitsailimmekin, että itse paikkakuntaa enemmän meillä onkin sopeutumista yksiöasumiseen – asuntomme Kyrössä on suurehko yksiö, jonka seinien sisässä olemme viettäneet useammankin tunnin näppiksiämme kolistellen ja etäpalaveria pitäen. Syyskodissamme on kuitenkin onneksemme ihana sauna, jota olemme useampana iltana lämmittäneet. Vastapainoksi työnteolle myös reitti Kyrön kuntoradalle ja takaisin alkaa tulla tutuksi.

Ensimmäistä viikonloppua vietimme eri osoitteissa: Pekka lähti Ouluun politikoimaan ja Marika Espooseen sukuloimaan. Samalla tuli testattua joukkoliikenteen kulku ja sujuvuus - ainakin Kyrö on kätevästi saavutettavissa junan ja linja-auton yhdistelmällä. Jospa ensi viikolla ehtisimme tutustua luontokohteisiin!


Toinen viikko – Etätyöarkea, saunomista ja sienimaniaa

Toinen syyspöytyäläisviikkomme lähtikin vauhdikkaasti käyntiin. Kuulimme, että Yläneellä oli kaksio tyhjillään, joten muutimme Kyrön yksiöstä hieman väljempään asumukseen Yläneelle. Alkuviikko sujui taas uutta ihmetellessä, uusia maisemia, polkuja ja pientareita tutkiessa. Kävimme myös ulkoilemassa ja sieniretkellä Haukkavuoren ulkoilualueen tuntumassa - pururata kuntoportaineen virkisti mieltä ja kehoa.

Tiistaina saimme käyttöömme etätyötilat Yläneen entisen kunnantalon tiloista. Miten nerokasta! Me työhuonetta ja omaa tilaa kaipailevat saamme työhuoneet käyttöömme, ja vastaavasti tyhjät tilat pääsevät käyttöön. Monille kaltaisillemme tietotyöläisille ja paikkariippumattoman työn tekijöille etätyötilat tarjoavat tarpeellisen palvelun, joka lisää omaa työhyvinvointia ja tutustuttaa uusiin ihmisiin. Vastaavanlaisia etätyöskentelytiloja, yhteistoimistoja tai toimistohotelleja löytyykin jo eri puolilta Suomea, toivottavasti vastaavaa tilajärjestelyä tarjotaan jatkossakin vakituisille asukkaille ja markkinoidaan valttikortttina mahdollisille muuttajille.

Viikolla piipahdimme myös Turussa noutamassa oppikirjoja ja nauttimassa ravintoloiden kasvisruokatarjonnasta. Pöytyältä ei oikein ole löytynyt ruokapaikkaa, josta saisi vegaanista purtavaa. Näimme myös tuttavia, ja heidän opastamana päädyimme aina Ruissaloon saakka auringonlaskua etsimään.


Lyhyt on matka Pöytyältä meren aaltoja ihastelemaan

Viikonlopuksi saimme vieraita Helsingistä. Heti perjantaina veimme vieraamme saunomaan Kalikkaan, ja kuinka upea sauna meitä odottikaan! Saavuimme juuri auringon painuessa mailleen, löylyttelimme ajan kanssa ja välillä Pyhäjärvessä pulahdellen. Saunalla jututimme paikallista pariskuntaa, joka ei ollut kuullut tästä kesäkotikampanjasta mitään. Saimme heiltä hyviä vinkkejä paikallisista vierailukohteista ja luontopoluista, kiitos vielä! 

Kalikka ja Pyhäjärven tyrskyt

Lauantai on tunnetusti Yläneen toripäivä. Torin kauppiaat näyttivät jo kaikonneen ja torielämä oli ehtinyt hiljentyä meidän nauttiessa hitaasta aamusta. Tästä lannistumatta piipahdimme tekemään löytöjä Yläneen kirpputorilla. Saimme myös kuulla tarinan Pentti-valokyltin takaa. Pistäydyimme myös naapurissa Eilamarin leipomossa, josta nappasimme mukaamme gluteenitonta hapanleipää ja kanelipullaa. Leipomolla oltiin oikeassa: leipä todellakin vei kielen ja sydämen mennessään. Onneksi Eilamarin tuotteita saa myös Oulusta, joten näiden herkkujen nauttiminen voi jatkua syyskuun jälkeenkin

Iltapäivällä suuntasimme Kurjenrahkan kansallispuistoon, kauniita soita ja kumpuilevaa metsämaastoa ihastelemaan. Kiersimme noin kuuden kilometrin mittaisen Savojärven kierroksen ja nautimme raikkaasta syyssäästä ja tihkusateesta. Hullaannuimme suppilovahveroista, joiden perässä könysimme tuntitolkulla pitkin kuusikoita. Viikonlopun ruokalistan voikin arvata.


Sienimaniaa

Illalla pyörähdimme vielä Yläneen paikallisessa eli Kestihovissa muutaman muun syyspöytyäläisen kanssa. Yllätyimme miten Kestihovissa olikin pääosin nuorta väkeä liikkeellä. Juttelimme hetken paikallisten nuorten kanssa elämästä ja arjesta Yläneellä.

Sunnuntaille olimme sopineet vierailun ITE-taiteilija Kyösti Iitin Enkelipuistoon. Kyösti osoittautuikin supliikiksi tyypiksi, jolta taipui patsaiden hitsaamisen lisäksi niin spontaanit lauluesitykset kuin järven perustaminen - Kyösti on perustanut järven kallioiselle mäntykankaalle, aivan Kurjenrahkan kansallispuiston kainaloon. Kyöstiltä löytyy myös runsaasti omaa sähköntuotantoa aurinkopaneeleilla ja pienillä tuuliturbiineilla. Kaikkiaan Enkelipuisto on upea vierailukohde, jota voimme suositella niin jokaiselle pöytyäläiselle kuin kotimaan matkaajallekin!

Enkelipuiston sisunautit matkalla avaruuteen

Vieraamme viehtyivät Kalikan saunaan niin, että päätimme toisen syyspöytyäläisviikkomme Kalikan päiväsaunaan ja pulahdukseen ennen kuin vieraat suuntasivat kotimatkalle. Tuliaisiksi pakattiin Riihimyllyn ohrahiutaleita, kuinkas muuten.