Sisältöön »
  • Tekstikoko
  • Pienennä tekstikokoa
  • Suurenna tekstikokoa
 
 
 
fiilis-normal.jpg
 
Kesäkoti
 

Mitä kesäiseen Pöytyään kuuluu?

Maailman ensimmäiset kesäkotiasukkaat saatiin Pöytyälle heinäkuun alussa. Tällä sivulla kerromme kesän aikana heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan Pöytyällä asumisesta. Kannattaa seurata!


Saara, Tapani ja Lapset, Espoo

Täällä ollaan!

Tulomatkalla ihasteltiin aaltoilevia peltoja ja vihreitä metsiä. Laskettiin kilpaa tien vierustan hevosia ja lehmiä (hevoset muuten voitti) ja järkytettiin äkkijarrutuksella paikallista vikkelää peuraa. Meidän kesäkoti löytyi Yläneen alueelta, Kaidanojan kartanon kupeesta. Pihassa on tilaa kunnolla juosta ja pelailla. Googlesta on pitänyt kaivella pihan kasvien, perhosten ja lintujen nimiä, jotka joskus uskoo osanneensa nimetä, muttei enää muista. Uusien kotikulmien lisäksi on ehditty jo Luontokapinettiin ja näkötornille sekä vähän tutustua kulttuurihistorialliseen polkuun. Me perheen aikuiset on kuitenkin eniten ilahduttu upeiden, kesäisten maisemien lisäksi siitä, miten ystävällisesti ja iloisesti meidät on otettu vastaan. Lasten mielestä parasta on kuulemma ollut ihan kaikki!


Toisella viikolla saatiin vieraita Helsingistä ja käytiin yhdessä Kotiseutumuseolla ihmettelemässä vanhoja rakennuksia ja katsomassa Kesäkulkurien tanssia. Myymälästä löytyi iso valikoima paikallisia käsitöitä ja saappaisiin lämpimät villapohjalliset. Ne ovatkin kesäisen sateisella viikolla olleet tarpeen!

Kuralan kartanotila oli ensimmäinen vierailukohteemme. Päärakennus oli kaunis ja pihassa kukkivat ruusut komeimmillaan. Kartanolle voi majoittua ja siellä järjestetään myös monenlaisia tapahtumia koiraharrastajien kokoontumisista tunnelmalliseen joulunviettoon. Herkullista hunajaakin sai ihan omasta pihasta. Ihana paikka!

Yläneellä käytiin kokeilemassa frisbeegolfia ja geookätköilemässä. Sen lisäksi laajensimme tutkimusretkiä ympäristöön. Riihikoskella käytiin maisemapolulla, jossa istahdettiin laavulle hetkeksi sateesta huolimatta. Kun sadetta vaan riitti, poikettiin myös Turkuun museoihin ja linnalle. Ajomatka taittuu näppärästi 30-40 minuutissa. Pöytyältä liikkuu muutenkin moneen suuntaan kohtuullisessa ajassa ja kaikki tarvittavat palvelut tuntuvat löytyvän lähistöltä, kun paikat vähän tulevat tutuksi. Jotenkin kummasti tuo sateenkaaren pää vaan asettuu aina Pöytyän suuntaan autoillessa...

Erikoismaininta vielä kirjastolle, joka on meidän perheelle yksi tärkeistä lähipalveluista. Yläneen kirjastosta saatiin sujuvasti lainauskortti ja luettavaa löytyi mukavasti suoraan hyllystä mukaan napattavaksi. Olimme tyytyväisiä tähänkin!


Yritykset tutuiksi!

Me oltiin niin innokkaita, että ilmoittauduttiin oikein monille yritysvierailuille ja tällä viikolla olikin vuorossa tutustuminen monenlaiseen määkijään ja maidontuottajaan. Heti maanantaina kävimme Rintalan luomulammastilalla, jossa päästiin tutustumaan tilan lampaisiin, rapsutuksista tykkäävään lammaskoiraan ja tuotteisiin. Jokaiselle löytyi oma suosikkilammas suloisten karitsoiden joukosta, Tapani osti oman suosikkinsa kylläkin valmiiksi savustettuna ruokapöytään. Ihania villalankoja tarvitsee kyllä vielä kuulemma palata ostamaan lisää, pääsee Saara neulomaan sukkia ja myssyjä syksyä varten.

Seuraavana päivänä vierailimme Isontuvan lypsykarja- ja jäätelötilalla. Tilan luonnonmukainen toiminta oli hyvin vaikuttavaa ja jäätelöt päihittivät kauppojen perustarjonnan mennen tullen. Tännekin tarvitsee tulla vierailemaan uudestaan!

Kurjensuon vuohitila täydensi tämän viikon vierailusuoran. Siellä päästiinkin tutustumaan perinpohjaisesti tilaan ja rapsuttelemaan rohkeimpia vuohia. Mielenkiintoinen uusi tieto oli, että vuohenmaito sopii niillekin, joilla on laktoosin kanssa ongelmia, täytyy tähän perehtyä vielä lisää.

Ehdittiin viikon aikana Espooseenkin kotiin käymään ja takaisin taas hellepäivistä nauttimaan. Uimarantoja löytyy monesta paikasta. Valasranta ja Kalikka kokeiltiin ja Loimaan puolellekin eksyttiin Mellilän rantaan suppailemaan. Tien varsilta löytyy myös erilaisia kotikirppiksiä ja vanhan tavaranmyymälöitä, joita on käyty penkomassa aarteiden varalta.  Alkaa tuntua vähän siltä, että tässä ei ehditä millään kaikkea kivaa ja kiinnostavaa nähdä yhteen kuukauteen.


Aika pakata tavarat ja palata kotiin

Huomaa, että perheen tahti alkoi vähän rauhoittua loppukuuta kohti, osaa jo kaiken tekemisvaihtoehtojen keskellä asettua vaan oleilemaan. Päästiin viimeinkin myös Kurjenrahkan kansallispuistoon. Savonjärven kierroksella oli hienoja suo- ja järvimaisemia, hillaakin näytti olevan kypsymässä. Meidän spanieli keksi, että pitkospuilta on mahtavaa välillä loikata suonsilmään vähän puljaamaan. Autoon pakattiinkin kierroksen jälkeen yksi suontuoksuinen, epämääräisen värinen ja hyvin onnellinen koira.

Loppusuoralle oli vielä pari vierailukohdetta jäljellä. Raikon marjatilalla päästiin muistelemaan vuosien takaisia mansikanpoimintakesätöitä ja löydettiin uusi suosikkimansikkalaji, Hella. Viimeisenä vierailukohteena oli Kaidanojan kartano, joka olikin tullut vieressä asuessa tutuksi päällisin puolin ja maukkaalla lounaalla oli useamman kerran käyty. Nyt päästiin kuitenkin kuulemaan tarkemmin kartanonalueen kiinnostavaa historiaa ja tutustumaan enemmän sisätiloihinkin. Majoitustilojen lisäksi löytyi viihtyisäksi laitetut saunatilat ja useampi juhlatilakin. Tulevallekin oli monenlaista suunnitelmaa, miten vielä mm. kartanon ympäristöä saadaan vielä lisää käyttöön. Etupihan viihtyisällä nurmikolla on heinäkuun aikana ehdittykin pelailla jo monenlaista. 

Viimeiset päivät ajeltiin ympäriinsä monenlaisilla kirpputoreilla pihakirppiksistä Vanhaan vehnämyllyyn, ostettiin kotiinviemiseksi monenlaista käsityötä ja tutustuttiin Eilamarin herkullisiin gluteenittomiin leipiin. Vähän haikein mielin pakkailtiin tavarat lähtiessä autoon ja suunnattiin takaisin kohti Espoota ja omaa kotia. 

Mitä tästä kaikesta jäi sitten käteen? 

Maaseudun kauneus ja luonto, erilainen äänimaailma. Iltaisin käveltiin usein viljapellon laitaa, kuukauden aikana se ehti jo kellastumaan. Peltojen yllä lenteli usein haukkoja ja korppeja. Täällä on tilaa olla ja hengittää. Auton tulon kuulee jo kaukaa, kun taustalla ei kuulu isojen teiden jatkuva hurina. Öisin unta ei katkaise mopo tai ohikulkijoiden huutelut. 

Ystävälliset ihmiset. Toisia tervehditään, usein on aikaa pysähtyä hetkeksi juttelemaan, kiinnostuneena kyselemään, miten tänne on päädytty. Hyväntahtoisesti tinkaamaan kirpparilöydöstä. 

Yrittäjien arvostus. Tapasimme monta yrittäjää ja yrittäjäparia, jotka kertoivat työstään, arjen haasteista, uusista ideoista ja tulevaisuuden haaveista. Vaikka arvostus kotimaiseen tuotteeseen ja työhön on ollut vahva jo ennestään, aukesi tämän kokemuksen myötä monta uutta näkökulmaa. 

Mielikuva päivittyi maalla-asumisesta. Ohiajaessa näkee pellot, puutalot ja ehkä lauman karjaa silloin tällöin. Mutta ei täällä aika seiso paikoillaan. Uutta rakennetaan, koulua ja pesäpallokenttää. Kirjastossa on loistava valikoima uusia kirjoja. Yrittäjät kehittää tuotteitaan, myy oman tilan puodissa ja toreilla. Ideoidaan uutta. On majoituspaikkoja ja uimarantoja, lounasta ja pitsaa. Nettiyhteys toimii, Netflixiä ja HBOta voi katsella täälläkin iltaisin,  töitä voi tehdä etänä ja Turkuunkin hurauttaa autolla reilussa puolessa tunnissa. Asuminen on kohtuullisemman hintaista ja tontille saa mahtumaan muutakin kuin autotallin. Auto täällä on kyllä aika välttämättömyys, perheellisenä ehkä kaksikin. 

Pöytyä mahdollisti meille ainutlaatuisen kesäseikkailun ja monta uutta kokemusta ja ajatusta sulateltavaksi. Työt ja arkikuviot kutsuvat takaisin kaupunkiin lomien loppuessa, mutta kyllä tämä vahvisti kaipuuta kesäpaikasta maalla. 



Netta, Helsinki ja Anton, Lempäälä

Netta ja Anton tekevät kesäkotoilusta videokoosteita suomalaisella viittomakielellä. Kaikissa videoissa on suomenkielinen tekstitys. Jos tekstitys ei näy, niin käy laittamassa se päälle asetuksista.


Helmiset, Tampere

Saavuimme Pöytyälle keskiviikkona iltapäivällä ja välittömästi tunsimme olomme tervetulleeksi kesäkotiimme. Kämppä on mukavasti ja viihtyisästi kalustettu, lähes kaikkea tarpeellista on ajateltu. 

Ihmiset tuntuvat avoimilta ja ystävällisiltä, meille moikataan kun ulkoilutamme koiraa täällä Yläneellä. Useat ihmiset jäävät juttelemaankin. 

Info-tilaisuudessa torstaina välittyi fiilis, että kuntalaisista välitetään. Erityisesti tykkäsin, että lähipalvelut halutaan säilyttää tasaveroisesti kunnan kolmessa navassa, niin kirjastot, terveydenhuolto, koulut, päivähoito, yms. 

Mitä sitten olemme puuhanneet? Olemme ajelleet ympäri kuntaa autolla ja ja jalkautuneet välillä ihastelemaan ihan vain paikkoja. Kävimme Vanha-Palikka lego-näyttelyssä, se teki erityisen vaikutuksen 9-vuotiaaseen lego-faniin. Kurjenrahkan pitkospuilla ja suon tuoksussa olemme viihtyneet useampana päivänä. Kaunista maisemaa ja loistavaa koiranulkoilutusaluetta. Varmasti sään salliessa siellä vierailemme useammankin kerran. Lauantaina kävimme Yläneen torilla katselemassa meininkiä. Näkötorniharrastajina olemme myös toki Yläneen näkötornin löytäneet. 

Kaikenkaikkiaan olemme tunteneet itsemme tervetulleiksi, ihmiset ovat mukavia ja maisemat kauniita ja asuinpaikka Kaidanojan kartanon mailla ihanan rauhallinen. 

Katso 
videoklippi
videoklippi
videoklippi


Toinen viikko on mennyt oikein rauhaisissa merkeissä. Olemme lähinnä Yläneen ympäristössä pysyneet. Sateiset säät eivät ole houkutelleet pidemmällle. Ulkoilukin on jäänyt kovin vähäiseksi.

Olemme nauttineen aamukahveja ja lukeneet rivarin takapihalla. Sekä lenkkeilleet koiran kanssa vihreissä peltomaisemissa, sään sallimissa rajoissa.

Yläneellä kiersimme muutaman kirpputorin etsien aarteita ja jutellen paikallisille ihmisille. Edelleen kaikki ovat mukavia.

Vierailimme myös Luontokapinetissa, siellä muutaman tunnin saimme sadepäivää vierähtämään. Kauheasti siellä mielenkiintoista tietoa oli. Korkeiden paikkojen ystävinä olemme näkötornissa vierailleet useamman kerran.

Ensi viikolle toivomme aurinkoisia ja lämpimiä kesäpäiviä. Odotamme mielenkiinnolla yritysvierailuja ja ehkä jos pesäpallo-otteluun pääsisimme paikalle.

Mitään valittamista meillä ei ole. Vihreää ja rauhallista elämää.


Kelit ovat todellakin hellineet kesä-pöytyäläisiä. 

Tällä viikolla olemme tutustuneet useisiin paikallisiin yrityksiin. Olemme  ihailleet Rintalan tilan lampaita sekä Kurjensuon vuohitilan vuohia. Tavallaan olemme kyllä tienneet, että Rintalan tilalta tulee myös villalankoja, mutta vierailulla vasta konkretisoitui kuinka pehmoisia ne oikeasti ovatkaan, tulee varmasti löytymään jatkossakin tämän kässämuijan ostoskorista. 

Tutustuimme Pöytyän mehuaseman toimintaan ja maistelimme aivan ihania Isontuvan jäätelöitä. Useista vaihtoehdoista jäätelömakusuosikiksi nousi tilan oma kuusenkerkkä. 

Lauantaina koimme pesäpallon huumaa naisten ykköspesis-ottelussa Pöytyä vastaan Espoo. Tunnelma oli tarttuva, taputimme ja kannustimme mukana kuin olisimme vanhojakin pöytyäläisiä. (Epäilimme myös korruptiota kakkuarvonnassa, koska taisi olla kunnanjohtaja kun siinä voitti ;)  )

Uimarantaa olemme etsineet niin kalikasta kuin valasrannasta, tästä läheltä Ylänettä. Valitettavasti totesimme sinilevän rannat vallanneen. 

Ei viikkoa ilman metsäreissua. Tällä viikolla keräsimme myös ensimmäiset mustikat mustikkapiirakkaan. Jauhoina toki käytimme hyväksihavaittuja  Riihipuodin lettu- ja vohvelijauhoja, kuulemma aito 30-luvun sekoitus luomulaatuisia vehnä- ja ohrajauhoja. Vahva suositus Helmisiltä. 


Katso 

videoklippi

videoklippi



Tätä viikkoa leimasi mustikanpoiminta, museokäynnit sekä kirpputorit. 

Useamman mustikanpoimintareissun teimme Kurjenrahkan kansallispuistoon. Kiersimme myös  savojärven kierroksen pitkospuita pitkin jälleen kerran. 

Museoiden ja näyttelyiden tiimoilta kävimme Helyjä ja heinäseipäitä -kässämyyntinäyttelyssä sekä Pöytyän museopappilassa menneiden vuosien hääpukuja -näyttelyssä. Tuleva kolmasluokkalainen tosin keskittyi enemmän Pokemonin pelaamiseen näilläkin reissuilla.

Lauantaina oli aivan huikea Uudenkartanon kirppisralli. Ajelimme pitkin hiekkateitä etsien kotikirppisten aarteita. Jotain tarttuikin matkaan, kuten retrokankaita ja emaliastioita. Sunnuntaina vierailimme Riihikosken Vanhalla vehnämyllyllä. Paikka itsessäänkin on jo upea (retrofanille). Pihalla oli myös peräkonttikirppis sekä ihmisiä kesäautoineen. 

Paras kuitenkin viimeisenä eli Enkelipuisto. Jo paikalle ajaessamme ja parkkiohjauksen yhteydessä meille kerrottiin, että tämä on Pöytyän hienoin nähtävyys. Emmekä voisi olla enempää samaa mieltä. Emme olleet aiemmin edes kuulleet tästä patsaspuistosta. Vaikuttava paikka, emme osaa sitä edes sanoin kuvailla, se täytyy itse nähdä. 

Katso
videoklippi


Tuula, Turku ja Tuija Maaret (Tuitu), Joutseno/Lappeenranta

“Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitsen kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti.
Koko rinne riemuitsi.”

Johannes Linnankosken sanoin alamme kotiutua KESÄKOTIimme verkkaisilla aamiaisilla Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta-romaania ääneen lukien; muistaen edesmenneen Jörn Donnerin viisautta: “lukeminen kannnattaa aina”.

Sepon kirppis pelasti ruokahuoltomme osittain. Sieltä löytyi uuni- ja piirakkavuoka, keittolautaset, salaattiottimet – ja jopa viini- ja snapsilasitkin.

Sähköhellan päälle saaminen on tuottanut isoja ongelmia. Niinpä olemme nämä ekat päivät syöneet uuniruokaa ja kannattaneet kadun toisella puolella olevaa pizzeriaa.

Maauimala on mahtava juttu! Loistavaa, että Kyrön Seudun Kyläyhdistys ry jaksaa aktiivisesti sitä ylläpitää. Oitis mekin liityimme jäseniksi. Ja olemme – sateista huolimatta, niitä uhmaten – käyneet jo kaksi kertaa uimassa ja saunomassa siellä.

Kulttuurihistoriallisen polun kulkeminen alkoi lähinaapuristamme, Elisenvaaran koulun purkuvaiheen toteamisesta.

Sitten jatkoimme Karinaisten kirkon pihaan – turhaan ovia rynkyttämään. Wäinö Aaltosen teokset jäivät tällä kertaa näkemättä.

Kehnoilla suunnistus- ja kartanlukutaidoillamme löysimme kuin löysimmekin kauniin puisen Kyrön työväentalon. Talovanhus seisoo uljaana, kallion laella, vaikkakin jo kauan sitten parhaat päivänsä nähneenä. Toivottavasti paikkakunnalta ja puolueelta löytyy intoa, talkoohenkeä ja rahaakin historiallisen talon kunnostamiseen!

Maailmalla, kuin kotimaassakin järjestetään nykyisin kaikenlaisia kampanjoita, boikotteja, teemakuukausia yhteisten, hyvien asioiden puolesta. On Movemberia, muovitonta maaliskuuta, lukulokakuuta, Black lives matter-miekkareita… Me aloitimme kovan yrityksen ‘älä tuota ruokahävikkiä-heinäkuu’ arjesta, koska emme ole löytäneet koko Kyröstä ainuttakaan biojäteastiaa.

Tyytyväisinä ensimmäisten päivien kokemuksiin ja siihen, että otimme oman perkolaattorin ja teekannun mukaan olemme valmiit uuteen viikkoon, uusiin kujeisiin! Mitäpä nainen muuta tarvitsee kuin oman huoneen ja omaa rahaa, kuten Virgia Woolf jo sanoi!