Sisältöön »
  • Tekstikoko
  • Pienennä tekstikokoa
  • Suurenna tekstikokoa
 
 
 
fiilis-normal.jpg
 
Kesäkoti


Kesäkotikampanja jatkuu 

Uudet asukkaat ovat saapuneet kuntaan elokuun ajaksi. Tällä sivulla elokuun kesäkotiasukkaat kertovat mietteitään Pöytyällä asumisesta.



 

Taisto ja Pepe, Espoo

Viikko no. 1

Saavuin kuntaan Pepe koiran kanssa 3.8 ja ihailimme/ihmettelimme tätä laakeutta. Tasaista on kommentoi Pepe. Lauloimme autossa laulunpätkää ”ei laaksoa ei kukkulaa” jotta tunnelma nousi kattoon.

Majoituimme ja tutustuimme lähiympäristöön. Täällä on ihan erilaiset tuoksut totesi Pepe ja minä komppasin.

Tiistaina heti katsomaan mielenkiintoista kiinteistöä metsäiselle tontille. Välittäjä tuli paikalle korkokengillä. Kertookohan tämä jotain lähialueen naisten asenteesta?

Halusin löytää myös tänne tullessani jotain työn tynkää jotta kosketuspinta paikallisiin olisi mahdollisimman moninainen. Pöytyän kunnan alueelta ei tärpännyt, toisaalta naapurikunnasta löytyi. Jatkan tästä eteenpäin tutustumalla kuntaan ja yrityksiin. Kunta on laaja joten näkemistä varmaan riittää. Viikonlopuksi on jo tytär perheineen tulossa. Lähdemme Ylänen torille ja retkelle kansallispuistoon. Viikon aatokset ovat olleet, voisinko asua näin ”maalla”. Kaunista maalaismaisemaa on riittämiin mutta riittääkö se?

Mukavia viikkoja meille kaikille!




Viikko no. 2

Ensimmäisen viikon viikonloppu meni mukavissa tunnelmissa kun tytär  perheineen tuli vierailulle. Tavattiin aamusta Ylänen torilla. Tutustuin etukäteen tarjontaan ja kahvittelin letun keran torikahvilassa. Tarinaa riitti niin torimyyjien kanssa kuin toriparlamentin juttutuokiossa.
Keskustalla oli teltta jossa tarjoiteltiin päivän polttavia asioita ja mehua janoisille. Rauno Kajander edusti tyylikkäässä kesäpaidassaan itseään ja teltan ajatusmaailmaa. Väki kokoontui niin teltalla kuin torillakin.
Kauppakassiin sujautin uusia perunoita ja vadelmia Jaakolan tilalta sekä tuoretta ns. mustaa leipää iloiselta torimyyjältä.

Tyttären perheen kanssa kävimme läheisellä kirppiksellä josta löytyi  viemisiä Espooseen. Kiemuraista kylätietä kämpille ja lounaan tekoon.  Kun tyttärentytär nukkui päikkärit niin Vaari valvoi ja nuoret kävivät  vielä kylillä. Illalla kävimme uimassa Valasrannan upealla uimarannalla. Tanssit olisivat olleet illalla mutta nuoret skippasivat ne. Ilta meni  tarinoiden ja seuraavaa päivää suunnitellen.

Sunnuntaina suuntasimme eväiden kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon. Nuoret olivat ihastuneita puiston pitkospuisiin reitteihin ja upeisiin maisemiin. Tytär tokaisi ” parasta Pöytyää ”.

   

Toisen viikon maanantai alkoi kolmella yritysvierailulla, huh huh,  mietin. Päivästä tuli kiireinen kun vierailut olivat muutaman tunnin  välein. Lähdimme Pepe koiran kanssa kohti Mäkilän Sahaa. Navigaattori  ajatti meidät pikkuteitä pitkin kohti kohdetta. Pysähdyimme välillä  jaloittelemaan ja Pepe ihmetteli ohikulkevaa autoa. Muuten reitti soljui metsä- ja peltomaiden lomassa.

Perillä olin ainoa kesäasukas. Emme antaneet sen häiritä vaan tutustuin  sahan toimintaan. Pienellä porukalla tehdään muutamia tuotteita mm.  infrarakentamiseen. Perheyrityksessä näkyi yrittämisen meininki ja luja  luottamus tulevaisuuteen. Toivottavasti kunta panostaa jollain tavalla  näiden perinteisten yrittäjien toimintaan. Kiitokset Mäkilän Sahalle ja  menestystä jatkossa.

Kohti seuraavaa kohdetta. Ajattelin juoda kahvit jossain ja laitoin  naivin etsinnän kahvila. Vastaus tuli hetkessä, että 18 km. Ei ole  totta. Etelän mies ihmetteli ja kurvasi lähimmälle kaupalle jonne oli  myös joitakin kilometrejä.

Rintalan tilalla oli myös meitä kesäasukkailta vain muutama. Emäntä esitteli tilan ja  minä esitin paljon kysymyksiä. Tuotannossa oli niin liha, taljat,  villat, langat jne. Tilaa hoidettiin myös lähinnä perhevoimin ja  rakkaudella. Pepe nukkui autossa päikkärit ettei hänestä ollut harmia  lampaille. Mukaan tarttui purkitettua lihaa ja juuri tehtyä omenahilloa.
Suuret Kiitokset Rintalan tilalle ja kohti seuraavaa kohdetta.

Pöytyällä etäisyydet ovat pitkät. Auto välttämätön. Tällä bensan kulutuksella  pärjään kotioloissa pitkään. Navilla kohti Kyröä. Isontuvan karjatilaa / Jäätelön valmistajaa esitteli Elina Simola. Kunnioitus tilan tuotteita  kohtaan oli päällimmäisenä. Sanat luomu, keto, metsän ja niittyjen  antimet olivat esittelyn keskiössä. Jälleen miellyttävä yritysesittely.  Luottamus omaa ammattitaitoa ja tuotteita kohtaan järkkymätön. Mahtavaa  yrittämistä.

Viikko alkoi  yritysvierailuilla. Omaan ammattitaitoon luotettiin ja sen ympärille oli rakennettu yrittämistä. Vielä haluan painottaa, että kunta huomioi  yrittäjät laajassa mittakaavassa. Luontomatkailu ei saa olla kaiken  keskiössä. Minä taasen kävin välillä töissä naapurikunnassa. Pepen  kanssa mitattiin pellon reunoja ja ajeltiin lähialueella. Kunnan  kuntakeskukset ovat tulleet hieman tutuksi. Loppuviikosta käynti Espoossa. Kolmatta viikkoa kohti ja vielä muutama omatahtoinen vierailu. Keittiön jääkaapin ovessa koetut vierailun plussat ja miinukset. Mukavaa viikkoa kaikille.


Viikko no.3

Viime viikonloppuna piipahdettiin kotona Espoossa. Pöytyän viikko alkoi perinteisesti tutustumalla lähialueeseen ja käymällä naapurikunnassa töissä. Viikkoon muodostui selvä rytmitys työ ja vapaa-aika.

Viileät aamut ovat saapuneet. Pepe koiralle lähialueen hajut ovat jo tuttuja. Pöytyällä on paljon hiekkatietä ja välimatkat ovat pitkät. Se näkyy niin auton yleisilmessä kuin bensankulutuksena.


Kaverin pyynnöstä etsimme Valasrannan palveluiden lisäksi muitakin kohteita. Niitä myös löytyi Yäneen läheltä. Rannat uimareista olivat tyhjentyneet. Pepe kuitenkin suunnittelee tulevia matkoja.






Illat vietimme rivitalossa joka muodostui kesäkodiksemme. Uusikartanon alue oli rauhallinen niinkuin koko tienoo. Jääkaapin oveen lisättiin pöytyäläinen viiva (ranskalainen viiva) - meille ehkä liian rauhallinen tienoo.

Mielessä pyöri kotikonnun lähipalvelut jotka löytyivät kävelyetäisyydeltä. Tietoisuus siitä että julkisilla liikennevälineillä (kun se on turvallista) pääsee erilaisten rientojen pariin nopeasti.

Kulttuuripalvelut, kahvilat, ravintolat ja meri ovat helposti tavoitettavissa.

Kävelty on ainakin paljon ja useasti. Illalla ihmetelty telkkarin viestejä joita on ollut useasti.


Jos olisin ollut koko ajan pelkästään joutilaana niin ehkä olisin pitkästynyt. Työ ja siellä tapaamani paikalliset ihmiset tekivät päiviin mukavan vaihtelun. Vaikka olen pääsääntöisesti eläkkeellä nin tarvitsen virikkeitä jotka pitävät minut kiinni tässä ajassa.


Iloiset kesäasukkaat kutsuivat Kyröön paikalliseen. Kerroime kokemuksiamme täällä vietetystä ajasta. Nautimme hyvästä ruuasta ja juomasta. Odotamme että kunta varmasti järjestää meille kyselyn kokemuksistamme täällä jotta heille jää dataa ihmisten mietteistä.

Pöydän äärellä syntyi monta hyvää ehdotusta.


Launtaitori Yläneellä on hiljainen. Muutamia myyjiä ja meitä eläkeläisiä sitäkin runsaammin. Torikahvit ja rupattelua ihmisten kanssa. Ilmapiiri oli odottava ja puintiin liittyvät asiat olivat päällimmäisenä.


Sunnuntaina Luontokapinettiin. Iltojen ilona kananmunankuorista ja luonnonkukista pientä puuhastelua. Ulkoilua ja lepoa. Mieli kohti viimeistä alkavaa viikkoa - maalaismaisema - siinä visainen kysymys ?


Kaikille kesäasukkaille elokuisia leppoisia päiviä !


Viikko no. 4

Vietin viimeisen viikonlopun Pöytyällä. Uusikartanon aamut olivat jo vilakat. Koiran kanssa kävelyllä lähialueella ja rauhallista oleilua.

Marjametsästä suu makeaksi mustikoista.

Viimeinen kerta Ylänen torilla. Rauha oli laskeutunut sinnekin. Työt lähikunnassa pitivät mielen virkeänä ja loppuviikoksi vieraiden tulo - ajatukset tulevaan.

Matka Turkuun noutamaan kyllällisiä oli viikon kohokohta. Pepekin oli innoissaan automatkasta  ja uusista hajuista. Kun Turun valot alkoivat näkyä, ryhti ja mieliala kohentuivat. Täällä on elämää. Kaupungilla kävely ja istuskelu kahviloissa sai sielun hyvälle mielelle.


Vieraat olivat googlettaneet karttapalvelusta matkan Pöytyälle.

Ajaessamme Uusikartanoon heillekin selvisi matkojen pituudet. Seuraava päivä vietettiin Kurjenrahkalla. Kauniit maisemat ja luonto oli vierailijoiden mieleen. Kritiikkiä ja ihmettelyä raitin hiljaisuus ja palveluiden puuttuminen kävelyetäisyydeltä. Hekin tokaisevat että auto on välttämätön täällä.


Vietimme aikaa hyvän ruuan ja juoman seurassa. Grillitulet ja ns. viimeinen ateria Pöytyällä.

Kesä on selvästi kääntymässä syksyksi. Nähtävyydet ja ovet olivat arkisin kiinni. Monessa ovessa oli kyltti että olemme avoinna vain viikonloppuisin. Mihin vieraat. Kierroksemme jatkui lähinnä autoillen ja maisemia katsoen.



Loppusiivous ja auto kohti Riihikoskea ja sieltä Naantalin kautta kotiin. Uusikartanon asunto oli palvellut hyvin. 

 

Olen koonnut ajatuksiani listaan jääkaapin oveen. Ne ovat minun mietteitä ja kommentteja mitä olen kokenut ja nähnyt. Pöytyän maalaiselämän ilot ja surut ovat monen kunnan listoilla. Päättäjille haasteita nyt ja tulevaisuudessa. Paluumuutto ja lapsiperheet olisivat raitille tervetulleita. Minulle eläkeläiselle liian syrjäinen paikka asua ja viettää aikaa. Toisille ehkä hyvä. Hyvä näin!

Nyt jo kotona. Heti suurelle kirkolle. Tori, puistot, ihmiset, puheen sorina, taidenäyttelyt. Kaikki lähellä - myös rakkaat ihmiset!

Vielä Pöytyä on pöydällä. Raunon munista tehty kakku. Kiitokset kaikille pöytyäläisille.

Oikein mukavaa syksyä kaikille ja positiivisia ajatuksia tulevaisuuteen!

Torilla tavataan

Taisto ja Pepe koira


Siku ja Mika, Helsinki

Huokaisimme helpotuksesta, kun saimme maanantaina ravistella rakennustyömaiden pölyt vaatteistamme ja jättää remonttien metelin taaksemme. Kohti Pöytyää Vanhaa Turuntietä ajellessamme laskeuduimme vähitellen lomamoodiin ja nautimme Uusimaan ja Varsinais-Suomen perinnemaisemista. Kolmen tunnin köröttelyn jälkeen löysimme hyvin perille kesäkotiin Yläneelle ja  purimme “muutto”kuorman. Oli ihana istuskella kaikessa rauhassa ja nauttia pimenevästä elokuun illasta ja hiljaisuudesta sekä raikkaasta ilmasta.

Viikon mittaan pyörähdimme kertaalleen Pyhäjärven ympäri, seikkailimme Pöytyän kulttuurihistoriallisen polun Yläneen osuudella, bongasimme peuroja ja kurkia, totesimme, että on mitä mainioin cantharellus cibarius -vuosi, ja kiirehdimme paikasta toiseen äärimmäisen hitaasti.

Perjantaina poikkesimme vierailulle Kaidanojan Kartanoon. Mielenkiintoista paikallishistoriaa. Saimme lisävalaistusta Huvituksen puutarhatilaan, jota raivausaikana ennen 1800-luvun puoliväliä Siperiaksikin kutsuttiin, ja Lystmettän nimen alkujuuretkin selvisivät. Monelle lienee tuttu kyseiseltä tilalta lähtöisin oleva omenalajike – Huvitus. Kiitokset Kukolan Outille kartanon ja paakarin esittelystä. Vielä elokuun ajan arkisin kartanolta saa Kulhuan Paakarin lounasta. Tarkemmat tiedot löytyvät Kaidanojan Kartanon facebook-sivulta. 

Ja sitten vielä terveisiä Lystmettästä.


Lähiruokaa; siitä me tykkäämme. Kunnanhallituksen puheenjohtajan kirjaimellisesti evästäminä olemme paneutuneet kananmunapainotteisen ruokavalion saloihin. Voimme nyt parisen viikkoa kokeneempina todeta, että munista on moneksi. Kiitokset Raunolle evästyksestä.

Yläneläisen Lihapajan tuotteet lauantaiselta Yläneen torilta olivat aivan vertaansa vailla. Mukaan lähti nakkeja, makkaroita ja savukaritsaa, joka muuten oli parasta, mitä ikipäivinä olemme syöneet. Lukijan on syytä uskoa joka sana, sillä todella monien lähituottajien ja suoramyyntitilojen tuotteita olemme testanneet ja useimmiten hyviksi havainneet muuallakin päin Suomea. Myös Uudeltamaalta löytyy paljon lähituotantoa, jota pyrimme hyödyntämään aina, kun se vain on mahdollista. Lisäksi lauantaiselta Yläneen torilta saimme Jaakolan tilan makoisia vadelmia, siiklipottuja, mehukkaita sipuleita ja vasta maasta nostettuja porkkanoita.

Image

Tällä vuosituhannella olen aiemmin asustellut vajaat kymmenen vuotta etätyöläisenä Punkalaitumella ja nyt Säkylän torilla odotti yllätys – Metsärannan Lihan -myyntiauto Punkalaitumelta. Aikoinaan olin viljapossutilan vakioasiakas ja vielä nykyäänkin lähiseudulla ajellessamme silloin tällöin poikkeamme tilamyymälässä hakemassa todellista lähiruokaa: jalopätkiä, Metsärannan mutkaa, peuravalmisteita ja tietysti myös tuoretta peuran ja viljapossun lihaa. Siinä tietää, mistä ruoka on lähtöisin.

Tänään perjantaina täydensimme varastojamme talven varalle ja kävimme hakemassa neljä purkkia maailman parhaita maustekurkkuja Kurkkumestareilta Kauttualta. Eiköhän noilla pärjää ensi talven yli. 

Odottelemme innolla, minkälaisia uusia makukokemuksia tulevat viikot Pöytyän seutukunnalla tuovat tullessaan.  

Ja kantarellitkin maistuivat. Osa tosin näytti olevan alamittaisia, joten jätimme ne vielä kasvamaan.

Image



Viime viikkojen aikana olemme ihastelleet myös menneiden vuosisatojen arkkitehtuuria ja puurakentamisen taidonnäytteitä. Mitkä kolme kirkkoa eivät kuulu joukkoon?   

Kuva-“arvoitus” lienee helppo ainakin paljasjalkaisille pöytyäläisille. Oikea vastaus julkistetaan ensi viikolla.

Nyt on kuitenkin pakko palata vielä viime viikon teemaan, joka oli lähiruoka. Ensimmäisellä viikolla kävimme innoissamme koputtelemassa Yläneen palvaamon ovea, mutta talon väki oli vielä varmasti hyvin ansaitulla lomalla. No, tällä viikolla kurvasimme palvaamon pihaan uudelleen. Täytyy sanoa, että eipä ole mehukas saunapalvi turhaan Suomen paras -palkintoaan saanut. Aivan käsittämättömän hyvää. Myös palvimakkara oli meille uusi tuttavuus. Se saikin tänään toimia pastakastikkeen proteiinina.

Viikkojen mittaan olemme tutkailleet myös Pöytyän hiekkapintaisia kyläteitä lähinnä päämäärättömästi. Kerran tupsahdimme aivan vahingossa Khronoksen talolle, toisella kerralla päädyimme Pihlavan kartanon pihapiiriin ja kolmannella Kurjenrahkan kansallispuiston takaovelle Pukkipaloon.

Image

Loppuviikolla poikettiin olla Punkalaitumella ihan muissa asioissa, mutta näinhän siinä sitten kävi. 

Image

On ollut ihanaa saada olla lähellä kaikkea ja kuitenkin niin kaukana kaikesta.


Oikea vastaus viime viikon kysymykseen on kirkot yksi, neljä ja viisi. Nämä kirkot löytyvät Säkylästä, Vampulasta ja Köyliöstä – loput taasen tietysti Pöytyältä.

Tällainen erikoinen taivaanranta tuli vastaan Pyhäjärven kierroksella ukonilmalla.

Image

Olemme viime aikoina miettineet vahvasti ja vakavasti maalle muuttoa. Tilanne kotonamme rakennustyömaineen ja remontteineen oli ja on edelleen sietämätön. Olemme kartoittaneet viimeisen vuoden mittaan monia vaihtoehtoja ja laittaneet hakemuksia eteenpäin. Kesäkotiprojekti oli iloinen yllätys. Emme uskoneet, että tulisimme valituiksi. No, tämä oli meille lottovoitto. Saimme väistökodin kuukaudeksi pois pölyn keskeltä ja hyväksyimme kesäkotipaikan hyvillä mielin.

Kesäpöytyäläisyys on näyttäytynyt erittäin positiivisena, ja olemme nauttineet täysin rinnoin. Kiitokset tästä mahdollisuudesta kaikille sen mahdollistajille. Pöytyä on jatkossakin meille varteenotettava vaihtoehto, kun mietimme, mitä tahdomme tehdä, kun vartumme aikuisiksi.

Ilmanlaadulla todella on väliä. Viime aikoina olemme olleet epäuskoisia siitä, voiko kaikenlainen vaikeus jokapäiväisessä hapensaannissa johtua vain elinympäristöstä. Ja jo kuukauden kokemus on osoittanut, että jossakin ilma on merkittävästi puhtaampaa kuin jossakin toisaalla. Tämä tuli todistettua, vaikka elokuun kelit olivat kuivat ja heinien kukinta oli pahimmillaan.

Olemme seurailleet aktiivisesti seutukunnan asuntomarkkinoita, mutta nyt kävi kuitenkin niin, että pääkaupunkiseudun hyvät haltiat kuulivat vaatimattomat toiveemme muutosta väljemmille vesille ja raikkaampien tuulien pariin. Saimme jo toisen lottovoiton saman kesän aikana, ja muutamme kuukauden kuluttua pois rakennustyömaiden ja remonttien keskeltä raikkaampien ilmanalojen merelliseen kaupunginosaan. Sitä kokeilemme seuraavaksi, vaikka Pöytyä kyllä tulee säilymään mielessämme erittäin potentiaalisena vaihtoehtona, jos tämä uusi asuinympäristö ei täytä odotuksiamme. Kiitokset kaikille. Tulemme poikkeamaan Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa viimeistään vuoden päästä.

Toivotamme kaikille erittäin leppoisaa ja turvallista syksyä Genesiksen kappaleen Afterglow sävelin.

“Like the dust that settles all around me,
I must find a new home.
The ways and holes that used to give me shelter,
Are all as one to me now.
But I, I would search everywhere
Just to hear your call,
And walk upon stranger roads than this one
In a world I used to know before.
I miss you more.
Than the sun reflecting off my pillow,
Bringing the warmth of new life.
And the sounds that echoed all around me,
I caught a glimpse of in the night.
But now, now I\'ve lost everything,
I give to you my soul.
The meaning of all that I believed before
Escapes me in this world of none, no thing, no one.
 And I would…”


https://www.youtube.com/watch?v=6b_qf3W2omg

 


Kirsi, Helsinki

Ensimmäinen viikko kesäpöytyäläisenä on mennyt ihan siivillä.

Ei tämä maaseudulla lomailu olekaan ollut mitään löhölomaa.
Pöytyän kyliä on tullut viikon aikana ajeltua ristiin rastiin ja siinä missä
koronakeväänä kaupunkilaisella tankillinen bensaa riitti kolmeksi kuukaudeksi niin nyt se riitti vain viikoksi.


Kun maanantaina saavuin Pöytyälle, oli tiistaina jo ensimmäinen yritysvierailu Raikon Marjatilalla. Navigaattorini kierrätti kohteeseen varmasti pisintä reittiä ja kyllä siinä meinasi jo usko loppua, ettei täällä koskaan löydä perille. Viimeissä mutkassa piti vielä soittaa tilan yhteyshenkilölle, kun navigaattori väitti, että perillä ollaan, mutta ympärillä ei näkynyt muuta kuin metsää. Tilalta mukaan lähti mansikoita, vadelmia ja herneitä, joita on viikon aikana ollut mukava popsia.

Keskiviikkona oli tutustumisvuorossa vuohitila, johon oli, jos mahdollista, vielä vaikeampi löytää perille kuin edellisen päivän kohteeseen. No, oppiipahan kaupunkilaisfriidu pöristelemään pitkin peltoteitä ja lukemaan karttaa vähän tarkemmin.

Vuohitilan nuorta yrittäjää täytyy kyllä ihailla kovasta työstä ja innosta, jolla hän tilaansa hoitaa. 

Vinkiksi näillä kulmilla matkaileville, että kannattaa etsiä Pöytyän kartanotiloja ja yöpyä niissä ennemmin kuin jatkaa matkaa kaupunkien ketjuhotelleihin.

Voin suositella esim. Kuralan Kartanotilaa Yläneellä ja Kaidanojan kartanoa Uusikartanossa,joihin ehdin tutusta tällä viikolla. Kumpikin sijaitsee luonnonkauniilla paikalla ja uusien yrittäjien ansiosta kummassakin saa varmasti hyvää palvelua, jota kehitetään koko ajan. Kumpikin kartanotila tarjoaa myös juhlapalveluja.

Lauantaina ehdin tutustua myös paikallisen seurakunnan toimintaan osallistumalla Kyrön seurakuntakodilla järjestettyyn Sanan ja lähetyksen -päivään.

Kesäasunnokseni sain Kyrössä sijaitsevan pienen rivitalokodin rauhallisella kadulla. Jo ensimmäisen viikon aikana olen huomannut, että tämähän onkin minun kesäkotisijoittautumiseeni juuri paras paikka ja tästä on helppo lähteä moniin suuntiin.

Rivarin takapihalla on kahdelle kissalleni rauhallinen ulkoilupaikka.
Tosin kissojen kanssa on jo ehtinyt sattua kommelluksiakin. ”Vanha rouva” oli ensimmäisenä yönä kovasti lähdössä takaisin kotiin ja piti koko yön kestävän ”yökonsertin”, joka varmasti kuului naapureihinkin. Anteeksi naapurit.


Nuorempi kissa taas ehtii joka paikkaan ja vaikka ovatkin pihalla valjaissa ja vahditusti niin ehtipä hän kerran jo tunkea itsensä rakennuksen alle sokkelissa olevasta aukosta. Vähältä piti, ettei tarvinnut kutsua vpk:ta paikalle eläinpelastukseen. 

”Kesäpöytyäläisenä” on saanut kokea olevansa tervetullut kuntaan. Heti avainten luovutuksen yhteydessä sai joukon esitteitä sekä yritysvierailujen aikataulut yhteystietoineen. Kesäkotilaisten tutustumistilaisuudessakin oli kunnan edustajia monelta toimialalta ja saimme todella kattavan esittelyn kunnan toiminnasta. Kiitos Pöytyä tähän astisesta! 

Tulevilta viikoilta odotan pesäpalloa ja Kurjenrahkassa vaeltamista.
Tähän saakka tosin naapurikunnan Mellilän järvi on ollut suosikkipaikkani näillä kesäisen lämpöisillä ilmoilla.


Ilmat ovat todella suosineet elokuun kesäasukkaita Pöytyällä. Tuntuu, että täällä
paistaa aina aurinko. Ei ole tarvinnut kaivella matkalaukusta takkia eikä pitkälahkeisia/-hihaisia. Välillä on ollut todellista rantaloman tuntua, kun on saanut laiskotella auringossa. Aloitin uimisen lisäksi myös vesijuoksunharrastukseni Mellillän järvessä. Se soveltuukin siihen oikein hyvin, kun on niin syvä. Viikonloppuisin rannalla on ollut paljon porukkaa, mutta viikolla siellä on saanut melkeinpä yksinään uiskennella.

Toinen viikko Pöytyällä on antanut aikaa myös lepäilyyn, kun suurin osa yritysvierailuista on jo käyty. Isotuvan Jäätelöä kävin maistelemassa tällä viikolla. Vahva suositus sille! Oman tilan lehmien maidosta tehty jäätelö ja monet erilaiset maut – oli kyllä valinnan vaikeus mitä olisi maistanut. Mielenkiintoista oli myös kuulla lypsykarjatilan elämästä ja tulevaisuudesta Suomessa.

Ensimmäiset vieraatkin ovat jo käyneet ihmettelemässä tätä kesäasukkaan elämää.
Kävimme tutustumassa Kyrön torin antimiin keskiviikkoaamuna. Siellä olikin oikein vilkasta ja mukaan lähti tuoreita ahvenia ja muita satokauden herkkuja. Löytyipä paikallista leipääkin eikä myyjä sitä suotta kehunut - sitä kyllä tulee haettua uudestaankin.
Kuulemma sitä saa myös kerran kuussa Helsingistäkin maalaismarkkinoita, joten pöytyäläisiä makuja ei tarvitse unohtaa kotonakaan.


Yläneen kotiseutumuseossa saimme ihan henkilökohtaisen opastuksen ystävälliseltä museo-oppaalta ja Riihipuodissa riitti ihmeteltävää ja lisäksi sieltä sai tuhdin tietopaketin Riihipuodin luomutuotteista.


Kissatkin ovat jo kotiutuneet hyvin kyröläisiksi. Rivarin takapihalla jahdataan kovasti heinäsirkkoja ja käypä siellä välillä heitä tervehtimässä naapuruston kaunis mirrikin. Lähempään tuttavuuteen tämän paikallisen lajitoverin kanssa ei kuitenkaan olla vielä päästy, sen verran kohteliaan välimatkan hän pitää.


Paikalliset ihmiskohtaamiset sen sijaan rajoittuvat toistaiseksi vain torimyyjiin (erittäin ystävällisiä ja avuliaita ovatkin!) sekä Riihikosken Nesteen huoltoaseman ”päivystäjiin”, joiden kanssa tuli turistua tankkausreissulla. Sieltä muuten sai myös oikein hyvää, tuoretta kahvia ja munkkeja, kannatti pysähtyä.


Elokuu on kääntynyt jo loppupuolelleen, samoin kesäasukkaan aika Pöytyällä.

Tällä kolmannella Pöytyä-viikolla olen ihastunut. Nimittäin Kurjenrahkan maisemiin. Kun ensimmäisen kerran saavuin Kurjenrahkan kansallispuistoon ja loppukesän auringon paisteessa eteeni avautui jo hieman syksyisen ruskan värejä saanut suomaisema ja sen takana kimalteleva Savojärvi niin tiesin, että jo pelkästään tämän maiseman vuoksi Pöytyälle on kannattanut tulla. Ja tiesin, että tämän takia tulen tänne vielä takaisinkin. Viikon aikana auton nokka sitten onkin sitten kääntynyt useammankin kerran kohti Kurjenrahkaa. Tätä maisemaa ja luonnonrauhaa täytyi tankata mieleen marraskuun räntäsateissa muisteltavaksi.

Huomaan, että tämä itselleni vieraalla paikkakunnalla maaseudulla vietetty kuukausi on melkeinpä klassinen esimerkki kulttuurishokin vaiheista. Ensimmäinen viikko oli kuin kuherruskuukausi, kaikki näytti mukavalta ja mielenkiintoiselta, oli innostusta nähdä ja kokea kaikkea mitä Pöytyällä on tarjottavanaan, ja sen näki ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Sitten vähitellen rupesi huomaamaan tämän ”uuden elämän” käytännön ongelmia, vaikkapa, että selkä tuli kipeäksi vieraassa sängyssä, kesäasunnon ikkunat olivat todella likaiset eikä keittiössä ollut yhtäkään terävää leikkuuveistä ja vain yksi ohutpohjainen kattila, jossa ei voinut valmistaa maitoon keitettävää ohrahiutalepuuroa, lisäksi joka paikkaan tuntui olevan pitkä matka eikä mihinkään osannut ilman navigaattoria. Tähän vaiheeseen kulttuurishokkia kuuluu yleensä myös koti-ikävä ja täytyy kyllä tunnustaa, että sitä koin vähintään joka toinen päivä.

Tämä kolmas viikko on sitten puolestaan ollut kulttuurishokin sopeutumisvaihetta ja olo onkin alkanut tuntua kotoisammalta ja pieniin epämukavuuksiin ja pitkiin matkoihin on melkeipä jo tottunut. Kun kaverit ovat kyselleet jostain paikoista missä asti ne ovat, niin huomaan vastaavani, että ”se on tässä ihan lähellä, ei sinne ole kuin 20 kilometriä” ja olen ylpeänä kehunut kuinka "meillä täällä Pöytyällä" osataan pelata pesistä. Siitä olikin aikaa, kun viimeksi olen pesispeliä ollut katsomassa, mutta nyt sekin asia on korjattu.

Olen malttanut myös viettää muutamia ”kotipäiviä”, jolloin ei ole ollut tarvetta lähteä tutkimaan mitään nähtävyyksiä vaan lojua terassilla riippumatossa lukemassa tai ulkoilla kissan kanssa talon ympäristössä. Takapiha onkin ollut hyvin rauhallinen ja suojaisa paikka, jossa olemme kissojen kanssa viihtyneet. Pihan lisäksi asunnossa on parasta ollut sauna.

Omalta osaltaan sopeutumissa on auttanut sekin, että torstaina alkoi työ ja piti kaivaa työtietsikka repusta ja ruveta testaamaan etäyhteyksiä. Hyvin toimi etäyhteys, mutta aurinkoiset kelit olisivat houkutelleet mieluummin ulkoilmaan kuin istumaan sisällä koneen äärellä.

Kulttuurishokkiin kuuluu myös ns. paluushokki, kun palaa omaan elinympäristöönsä. Sanotaan, että ”uudelleensopeutuminen omaan ympäristöönsä voi viedä aikaa vieraassa kulttuurissa kertyneiden kokemusten ja mahdollisesti muuttuneen omakuvan vuoksi”. Mietin mitä olen oppinut tämän kesäasukaskuukauden aikana, mutta siitä lisää ensi viikolla, jolloin koittaa kotiinlähdön ja kokemusten yhteenvedon aika.









Kissanaisen viimeinen viikko Pöytyällä, haikeutta ilmassa

Viimeisellä kesäkotiviikolla alkoi ilmassa olla jo selvästi lähestyvän syksyn tuntua samoin kuin haikeutta siitä, että kesäkotikuukauteni Pöytyällä oli lopuillaan.

Mielessäni olen yrittänyt summata näiden viikkojen antia ja merkitystä itselleni. Päällimmäisenä on ehdottomasti iso kiitollisuus, että olen saanut kokea tämän ja elää kuukauden täällä Pöytyällä kuin ”herran kukkarossa”. Elämän tahti on hidastunut ja kiireen ääni pään sisällä hellittänyt. Luonto ja hiljaisuus ympärillä on tehnyt hyvää.

Olen edelleen ajellut paljon ympäriinsä pitkin kyliä ja elokuun auringossa lainehtivat viljapellot ovat olleet silmiähivelevää katseltavaa. Olen oppinut jopa erottamaan vehnäpellon ohrapellosta! Aika hyvin stadin friidulta, vaikka itse sanonkin. :) Somepäivitysteni perusteella sain kaverilta kommenttia, että ”näyttäisit olevan onnellinen siellä, oletko miettinyt muuttavasi kokonaan maalle?” No sitä vartenhan tänne tietysti tulin, ainakin osittain, kokeilemaan miten iso muutos maallemuutto olisi. Pöytyä otti kyllä hyvin vastaan meidät kesäasukkaat, mutta kesäasukkaasta ympärivuotiseksi asukkaaksi olisi kyllä iso harppaus. ”Kesäseikkailu” loman aikana maaseudulla voi olla mukavaa, mutta kokonaan täällä asuminen saattaisi kyllä menettää viehätystään marraskuun räntäsateissa, jos paikkakunnalla ei olisi sosiaalista verkostoa ja mielekästä työtä/tekemistä ja harrastuksia. Jonkun siemenen maalle muuttamisesta tämä kuukausi Pöytyän maisemissa kuitenkin on kylvänyt sisimpääni ja nähtäväksi jää mitä siitä versoo ajan mittaan.

Pöytyän kuntaa haluan kiittää rohkeasta kesäkoti-kampajasta. Toivottavasti Pöytyän kunnan päättäjillä riittää jatkossakin ideoita jatkaa ja kehittää tällaista konseptia. Ilahduttavaahan olisi, jos tulevina kesinä moni muukin kunta uskaltautuisi seuraamaan Pöytyän esimerkkiä ja näin houkuttelemaan pontentiaalisia uusia asukkaita maaseudulle. Kunnathan voisivat myös hyödyntää kesäkotiasukkaiden monipuolista osaamista ja tietotaitoa kunnan ja sen yritysten hyväksi.

Viimeisenä iltana seisoimme kissojen kanssa myöhään pimenevällä pihamaalla. Kissat tarkkailivat pusikoita ja minä huomasin ilokseni, että kun valosaaste ei ole häiritsemässä kuten kaupungissa, niin täällä näkee taivaalla tähdet! Laukut oli pakattu, kotiin vietäväksi paikkakunnan leipomon leipää ja tuoreita maan antimia, levännyt mieli ja paljon onnellisia muistoja aurinkoisista päivistä Pöytyällä. Kiitos Pöytyä! Näkemiin Pöytyä, ei hyvästi vaan näkemiin.

Aamulla haikeus täytti mielen, kun käänsin auton nokan kohti Helsinkiä. Google mapsista reittiohjeita katsoessani rävähti ruudulle vielä varoitus Helsinkiin menijälle: ”Suosittelemme kasvomaskin käyttöä”. Sekin vielä.


Tarja, Lieto

Ensimmäinen viikko jo takana ja nopeasti on viikko mennyt. Asunto on kiva ja rauhallinen. En ole yhtäkään naapuria nähnyt mutta kaipa heitä siellä on kun autoja on parkissa oman autoni lisäksi.

Ilma on ollut ihanteellisen lämmin ja olen jalkautunut tutkimaan lähiympäristöä. Läheltä löytyy kaksi kauppaa, Sale ja K-Market joissa on tullut käytyä. Apteekkissa kävin pyörähtämässä kun allergialääke on jäänyt johonkin toiseen kassiin eikä tullut niitä tarpeeksi mukaan.

Toivottavasti ilma pysyy jatkossa hyvänä niin pääsee edelleen tutustumaan uuteen paikkaan.


Elokuun toinen viikko alkaa olla pikkuhiljaa lopuillaan. 

Nopeasti on tämäkin viikko mennyt. Ilma on ollut ihanteellisen lämmintä ulkoiluun. Paljon on viikon aikana tullut kilometrejä käveltyä ja paikkoja käyty tutkimassa. Välillä sellaisissa paikoissa että itselle tulee olo onko jo eksynyt. 

Täällä on kohteliaita asukkaita kun kävellessä tulee tuntemattomia ihmisiä vastaan ja kaikki tervehtii nätisti toisin kuin tuolla isoissa kaupungeissa. 

Kesäkotini on kiva kun ikkunoista ulos katsoo niin ei ole mitään naapuritaloa heti lähellä että saa olla rauhassa. K-Marketin postin palveluihin tuli myös tutustuttua ja siellä kaikki sujui mukavasti.

Ei muuta kuin kesä jatkuu täällä kesäkodissa. 


Kolmannen viikon tarina alkaa olla lopuillaan. Nopeasti kyllä menee aika, mihin se katoaa.

Ilma on edelleen ollut aivan ihana ja lämmin. Tänään ensimmäinen sadepäivä mutta lämmin kuitenkin.


Nyt on enemmän tutkittu lähipitäjiä. Tarvasjoelle ajelin kun löysin tietoa että siellä on luontopolku jota lähdin etsimään. Etsin ja löysinkin mutta se tarina päättyi ennenkuin edes alkoi koska se oli suljettu ja sinne ei päässyt kävelemään. Tarvasjoki muuten aika pieni koko keskusta. Loimaalle tuli ajeltua myös ja siellä sitten enemmän tohinaa ja ihmisiä ja myös kaksi isompaa kauppaa eli Prisma ja Citymarket.

Yritysvierailuja mahtui pari tähän viikkoon toinen Kyrössä apteekki ja toinen Riihikoskella apteekki. Kivasti yrittäjät ottaa vastaan ja kertoilee toimintaa ja historiikkia ja antaa meille kesäasukeille omaa aikaansa. Kaikin tavoin opettava viikko.

Vielä hetki tätä riemua ennenkuin loppuu.


Elokuun viimeinen viikko kesäkodissa on sitten taputeltu. Kuinka nopeasti voi neljä viikkoa kulua. 

Viimeinen viikko oli edelleen ilman puolesta hyvä ja ulkoilua tuli harrastettua ja edelleen tutustumassa kävin kävellen vähän eri reittejä. 

Kaikinpuolin kiva kun sai näin tutustua eri paikkaan ja vähän enemmän niinkuin maaseudun rauhaan. 

Rauhallista ja kivaa oli ja toivottavasti jatkuu tällainen kampanja myös jatkossa. 

Iso lämmin kiitos kaikille jotka mahdollisti tämän että sain olla neljä viikkoa täällä kesäkodissa. 

Lämmintä kesän loppua ja alkavaa syksyä. 


Maarit, Turku

Maaritin kesäkotikuulumisia Pöytyältä voit lukea hänen blogistaan:

Viikko 1
https://pyorallaomanmaailmanympari.blogspot.com/2020/08/kesakotiasukkaana-poytyalla-viikko-1.html

Viikko 2
https://pyorallaomanmaailmanympari.blogspot.com/2020/08/kesakotiasukkaana-poytyalla-viikko-2.html

Viikko 3
https://pyorallaomanmaailmanympari.blogspot.com/2020/08/kesakotiasukkaana-poytyalla-viikko-3.html

Viikko 4
https://pyorallaomanmaailmanympari.blogspot.com/2020/08/kesakotiasukkaana-poytyalla-viikko-4.html 


Jaana ja Markku, Kaarina 

Kesäkotimme on viihtyisä, uudehko rivitaloyksiö rauhallisella paikalla. Asunto on varusteltu toimivaksi. Mielenkiintoista huomata kuinka vähillä, hyvin suunnitelluilla perustarvikkeilla tulee kesäkoti toimivaksi. Kuvassa näkymä terassille.

 

Ilmat ovat suosineet ensimmäistä viikkoa. Aurinkoa ja puolipilvistä eli sopivaa ulkoiluilmaa. Olemme kävelleet ja pyöräilleet ristiin rastiin keskustassa. Kirkolla, näköalatornilla ja joen varressa. Hiljaista on aamulla, päivällä ja illalla. Kyläläisiä ei näy kävelyllä tai pyöräilemässä. Auto tuntuu olevan pääasiallisin liikkumisväline. Eilen illalla tunnin kävelyllä emme nähneet yhtään ihmistä, televisio kuului olevan monessa kodissa auki.

Viikko piti aloittaa tietysti kauppareissulla hakemalla jääkaappiin täytettä. Kaupat ovat yllättävän hyvin varusteltuja, kaikkea löytyy. Sitten piti hakea uusi kirjastokortti, jotta pääsee omatoimikirjastoon sisälle ja saamme uutta luettavaa. Uusia, kiinnostavia kirjoja löytyikin monta.

Kaikki arjessa tarpeellinen löytyy kävelymatkan päästä, mutta auto tuntuu olevan välttämätön liikkumisen edellytys. Jos virastoasioita pitää hoitaa voi aina varautua ajamaan vähintään ½ - tunnin suuntaansa. Iso, positiivinen yllätys oli ihan nurkalta löytyvä gluteeniton Eilamarin leipomo Pitikin heti hakea aamun tuoreet sämpylät, harvinaista herkkua.


Yläne, toinen elokuun viikko, Jaana ja Markku

Meillä tuli Korona-arkea piristämään hoitokoira pöytyäläisestä Pinserella'sin kennelistä. Pinserella's Piccolino (Leopold) eli Leo on kaiken nähnyt 10v. vanha herra, joka ei vähästä hätkähdä ja katselee maailmaa tyynesti.
 

Image

Leon kanssa olemme kierrelleet ja haistelleet Yläneen tuoksuja. Erityisen mukava reitti on kävellä näköalatornin lenkki ympäri. Keskustasta löytyy paljon rauhallisia kävelykohteita, pyöräteitä sekä hiljaisia tienpätkiä. Joitakin vastaantulevia koiria ja omistajiakin on jo tullut tutuiksi.

Jätelajittelu

Pienessä taajamassa jätteiden lajittelu vaatii paljon enemmän viitseliäisyyttä ja omaa aktiivisuutta kuin kaupungin keskustassa asuessa. Kotona on valmiit lajittelupisteet poltettava, lasi, metalli, muovit, pahvit ja biojätteet. Ja kaikki lajittelu on ahkerassa käytössä kaikilla asukkailla.

Kesäkodissa kaikki menee iloisesti samaan roskikseen kuin vanhaan hyvään aikaan. Metallin ja pahvin lajittelupiste on melko lähellä kesäkotia mutta en ole yhtään kertaa nähnyt kenenkään siihen mitään vievän.

Läheltä kesäkotia löytyi sattumalta myös todella hieno paikka laitureineen, Yläneen joen varrelta. Ja nettisivuilta löytyi asiasta lisää tietoa.


www.pyhajarvi-instituutti.fi

Image

Image

Image


Yläne, elokuun kolmas viikko, Jaana ja Markku

”Koronakriisi sai suomalaiset muuttamaan suurista kaupungeista maaseutumaisiin kuntiin – "Ilmiö on poikkeuksellinen", sanoo muuttoliiketutkija

Moni toteutti maallemuuttohaaveensa koronakriisin lyödessä päälle.”
Turun Sanomien otsikko 17.8.2020

Pöytyän kuntapäättäjät ovat olleet monin tavoin aikaansa edellä. Tulevaisuudessa monet muutkin pikkukunnat tulevat varmasti perässä houkutellessaan uusia asukkaita maalle asumaan. Ja uusia keinoja varmaan tullaan näkemään jatkossa.

Onko maallemuutto pysyvä ilmiö vai liittyykö vain epidemiaan, se tulee nähtäväksi. Yllättävän monikin työntekijä kuitenkin pystyisi ainakin osan työstään tekemään etänä. Työnantajien toimet jatkossa tulevat vaikuttamaan paljon asiaan, jos työntekijä saa etätyön mahdollisuudesta pysyvän ratkaisun, uskaltaisivat perheetkin tehdä päätöksen muutosta.

Nyt monen työnantajan linja on väliaikainen ja kokemuksia haetaan uudesta tavasta tehdä työtä. Etätyö on myös luottamuskysymys. Toimistot kuitenkin odottavat työntekijöistään ja niistä tiloista maksetaan vuokraa koko ajan. Vasta kun toimistoja muutetaan pienemmiksi monitoimitiloiksi, jolloin kaikki eivät edes voi olla yhtä aikaa työpaikalla, niin on varmaa, että etätyö tulee jatkumaan.

Kulkuyhteydet lähimpiin isoihin kaupunkeihin ovat kuitenkin elinehto pienille paikkakunnille. Kesän ollessa kauneimmillaan ja ihmisen ollessa lomalla unohtuu pitkä talvi, kouluihin ja töihin paluu. Linja-autojen riittävät vuorot ovat tärkeitä peruspalveluja, joita tarvitaan. Kaikilla ei voi olla omaa autoa käytössä. Matkustamiseen käytetty aikakaan ei häiritse, jos kulkuyhteydet ovat hyvät ja toimivat. Myös matkustusaikaa voi käyttää työskentelyyn tai opiskeluun, jos ei tarvitse itse ajaa.

Keväällä oli kansainvälinen lasten iloksi keksitty Etsi nalle- haaste, jolloin nalleja näki missä vain. Vielä elokuussakin Yläneellä kävellessä bongasin useita Korona nalleja!



Johanna, Juha ja Roope, Turku

Ollaan kolmihenkinen tavaton perhe Turusta, Johanna 35, Juha 36, ja Roope 2. Johanna työskentelee markkinoinnin ja myynnin parissa saaristomatkailuyrityksessä, Juha tekee töitä öljynjalostamolla ja Roope työskentelee aivan kaiken parissa, mitä käsien ulottuvilla on.  

Maaseutu on meille yhtä aikaa tuttu ja tuntematon, ollaan molemmat mm. vietetty lapsuuden kesiä maatiloilla ja maaseuduilla, ja kiinnostus syvempään maaseutuyhteyteen on jäänyt elämään.

Elokuu 1. Viikko

Ensimmäisellä viikolla saimme osallistua Kulmilan pesäpallokentällä kunnan järjestämään tervetulotilaisuuteen. Paikka oli hauskasti melkein keskellä omakotitaloja ja rivareita, maaseudun sylissä. Pääsimme jo hiukan landen makuun näin heti alkuun. Myös käytännössä, sillä tilaisuudessa saimme mukaan 60 vastamunittua munaa ja paikan päällä kahvit ja Aurassa valmistetut herkulliset Jymy-jäätelöt.

Tilaisuudessa sai myös hiukan jutella paikallisten kanssa tutuista asioista ja paikoista, ja nähdä muita persoonallisia kesäkotilaisia.

Kesäkotimme on kerrostalokaksiossa Kyrön keskustassa, kunnan vuokrahuoneistossa. Vaikka asunto on hiukan koruton, on se kuitenkin osin juuri remontoitu ja meille ihan riittävän tilava ja toimiva. Asunnolta voi kävellä leikkipaikoille, kaupoille ja kyläyhdistyksen pitämään maauimalaan, mikä on plussaa. Saunakin taloyhtiössä on, mutta ikävä kyllä vapaita vuoroja ei ollut saatavilla. Parasta huoneistossa on ehdottomasti maisemat, ylimmästä kerroksesta avautuu pieni pelto- ja metsänäkymä.

Ensimmäisenä aamuna käytiin heti lähimmällä, aika isolla leikkipaikalla. 2-vuotiaalle ei kuitenkaan löytynyt ainakaan ensitutustumisella niin paljon leikittävää, ja Roope ilmoittikin pian haluavansa takaisin Kesäkotiin. Kesäkoti oli ilmeisesti hänelle mieleen.

Kävimme porukalla myös Sepon kirppiksellä, mikä oli oikea paikalliskokemus. Seppo on entinen ratamoottoripyöräilijä ja hänellä on paja kirppiksen yhteydessä. Seppo jutteli kovasti mm. moottoripyöräilystä, samalla tongimme kirppistä ja löysimmet kasan hienoja leluja mm. 70-lukulaisia valettuja työkoneita. Roope sai myös kokeilla istua Harley Davidsonin takana, hiukan moottorin  murina pelotti.

Kävimme myös pienellä autokierrokselle Karinan ja Pöytyän kirkoille. Molemmat olivat hienoja, mutta sisälle ei ikävä kyllä päässyt, mikä on ihan ymmärrettävää mutta olisi hienoa jos se kesälauantaisin olisi jotenkin mahdollista.

Sunnuntaina kävimme leikkimässä Huitin puistossa. Puisto vaikutti vähän unohdetulta, mutta oli  hiukan umpeenkasvaneenakin omalla tavallaan sympaattinen. Täällä liukumäkikompleksi oli kuitenkin 2-vuotiaalle sopimaton, samoin kuin oikeastaan lähipuistossakin. Keksimme kuitenkin puistossa muuta tekemistä. On hienoa että tämän kokoisessa kylässä on jopa 3 isompaa leikkipaikkaa.





2. Viikko

Viikko alkoi makeasti Isontuvan lypsykarjatilalla, jossa tehdään jäätelöä suoraan oman tilan maidosta. Oli kiva päästä näkemään lehmiä, niihin harvemmin enää törmää Varsinais-Suomen maaseudulla. Jäätelökin oli hyvää ja ostimme sitä mukaan pari purkkia, makuina kuusenkerkkää ja hunajaa.

Tiistaina kävimme Pariisin muotiviikoillakin esittäytyneen Myssyfarmin tuotantotiloissa entisellä kyläkoululla. Sen lisäksi, että Myssyfarmi tekee hienoja tuotteita suomalaisesta villasta suomalaisena käsityönä, tekee se samalla tärkeää työtä suomenlampaan villan arvostuksen eteen. Suomenlampaan villa on lähes kaikilta ominaisuuksiltaan merinovillan veroista ja on hienoa kuulla, että sitä aletaan jälleen arvostaa. Tällä hetkellä suomenlampaan villa päätyy suurimmaksi osaksi poltettavaksi ja kompostiin.

Samana päivänä kävimme myös Kyrössä paikallisen pojan kokoamassa Lego-näyttelyssä, jossa sai myös leikkiä ja kahvitella. Vanha-Palikka oli kiva kokemus, Roopea kiinnostivat tietysti eniten hienot näyttelykappaleet, joilla ei olisi saanut leikkiä, mutta mitään ei onneksi mennyt rikki.

Keskiviikkona Roope kokeili paikallista parturia, otsatukka oli päässyt venähtämään silmille. Leikkuu oli tosi onnistunut kokemus, autotuoli avitti kummasti viihtymistä. Kävimme myös Kyrön torilla, jossa oli mielestäni tosi laadukkaan oloinen tarjonta ruuan osalta. Ostin riihikoskelaista leipää, ehkä ensi kerralla mukaan tarttuu lohta ja makkaraakin.

Illemmalla kävimme kääntymässä pesäpallo-ottelussa, kovin kauaa emme ehtineet olla sateen ja yleisen (oman) sähellyksen takia. Koulupesistä lukuunottamatta, emme ole aikaisemmin paikan päällä nähneet pesäpalloa pelattavan.

Lauantaina lähdimme ajelulle lähiseudulle, kävimme Yläneen kirkolla ja torilla, mutta valikoima ei ainakaan tällä kertaa yltänyt ihan Kyrön torin tasolle. Myöskään lounaspaikkaa emme Yläneeltä lauantaina löytäneet, mutta onneksi Kristalliranta Säkylän puolella on auki joka päivä. Paikka löikin ällikällä kun saavuimme paikalle ja näimme upean tyynen järvenselän jatkuvan kauas horisonttiin; nimen alkuperä ei jäänyt epäselväksi. Roope tykkäsi Kristallirannasta lopulta kaikkein eniten, poikaa oli vaikea saada autoon trampoliinista ja heti kotona halusi takaisin hyppimään!


3. Viikko

Tänne alkaa huomaamatta kotiutua. Maisemat käyvät tutuiksi, alkaa tunnistaa lähiseutujen maamerkit, tuttuja naamojakin tulee vastaan.

Tällä viikolla kävimme mm. Kanniston kotieläintilalla Alastarolla. Kannistossa oli yllättävän paljon eläimiä kokoonsa nähden ja niitä pääsi näkemään todella läheltä. Kausi oli ohi, josko sitä tänä kesänä on ollutkaan, ja hiljaista oli. Alastarolla tuli hiukan surullinen olo, kun näki kauniit joki- ja maalaismaisemat mutta voimakas unohduksen tunne leijui ympärillä. Suomessa on paljon kauniita paikkoja, joita juuri kukaan ei näe.

Olen täällä ollessa omituisen myöhään tajunnut, että oma poikani on osa Pöytyän historiaa. Hänen iso-isoäitinsä oli Karjalan evakko, joka sai muuttaa juuri tänne ja täällä on edelleen poikani suvun maita ja tiluksia. Itse olen täällä vieraana, mutta poikani on juurillaan.

Kävimme myös tutustumassa Kakarlammella ja uimassa Mellilän järvellä. Mellilän järvi oli kristallinkirkas ja saimme olla lähes keskenämme, mikä ei meitä haitannut lainkaan. Emme ole mitään rantalomailijoita, mutta oli kiva päästää poika veteen ja kastella omiakin varpaita. Mellilästä löytyi myös mahtava vintagekirppis, josta teimme löytöjä.

Kävin tällä viikolla myös Kyrön sahalla, joka oli yritysvierailuista ehkä kaikista mielenkiintoisin, pitkälti siitä syystä, että pääsi näkemään oikeasti itse sahausprosessin eri vaiheet ja yrityksestä kerrottiin hyvin monipuolisesti. On kaupunkilaisena yllättävä saada tietää, että näin lähellä Turkua sahatulla puulla rakennetaan maailmaa.

Sunnuntaina kävin vielä yksin Karinaisten kirkon jumalanpalveluksessa. Pääsin näkemään kirkon Wäinö Aaltosen taideteokset ja kuulemaan 59 vuotta papinhommia tehneen Jouko Kyyrön saarnaa, joka oli lennokas pala historiaa. Ei olisi tullut mieleen, että Stalin lennätti ihmeitä tekevää ikonia 10 kertaa Moskovan ympäri pelastaakseen kaupungin Hitlerin käsistä. Mitäköhän ikonia Suomen yllä pitäisi lennättää, että Suomen kylät saataisiin kukoistamaan?


4.Viikko

Viimeinen viikko Kyrössä tuntui lyhyeltä edessä häämöttävän ’muuton’ takia. Ehdimme kuitenkin vielä käymään Sarka-museossa naapurikunnassa Loimaalla ja pienellä kierroksella Köyliössä. Sarka, eli Suomen maatalousmuseo olikin upea sekä arkkitehtuuriltaan että näyttelyiden puolesta. Köyliön ympäristö oli myös näkemisen arvoinen, vaikkakin Köyliön tärkein nähtävyys eli kirkkosaaren Pyhän Henrikin kirkko oli kiinni eikä paikka mitenkään viestinyt, että kyseessä on yksi Suomen merkittävimmistä pyhiinvaelluskohteista. Pyhiinvaellusten ollessa nouseva trendi kotimaanmatkailussa, tämä tuntuu erikoiselta.

Kyrössä arki sujui aika hyvin, hiukan välillä puistoilu samoissa maisemissa kyllästytti; Roopen päivähoidosta kotona ollessa ulkoilla täytyy ainakin kaksi kertaa päivässä, jotta kaikilla säilyy järki. Lähipuisto eli koko perheen monitoimipuisto osoittautui puistoista parhaimmaksi ja käytetymmäksi ja MLL:n puistotreffit toivat paikalle myös Roopen ikätovereita.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli oikein positiivinen, ja allekirjoittanut ei olisi halunnut vielä lähteä kaupunkiin ollenkaan, huolimatta kaikesta mitä Turulla on tarjota. Kyrön kylällä on jo paljon valttikortteja kaupunkihipsterinkin asuinpaikkana ja vielä enemmän tulevaisuuden potentiaalia, jos muutamia avainasioita saataisiin kehitettyä.

Kiitos tästä hienosta mahdollisuudesta Pöytyän kunnalle, yrittäjille ja muille kampanjaa tukeneille tahoille! Tulemme varmasti ainakin asioimaan ja matkailemaan alueella vastaisuudessakin.


Hanna, Turku

Rauhallisia öitä, kymmeniätuhansia askelia ja upeita maisemia

Turkulaisena aloitin Riihikoskelle tutustumisen lähes takapihallani sijaitsevan Aurajoen varren maisemia ja polkuja kävellen. Naapurit ottivat minut avosylin vastaan ja oloni oli enemmänkin kuin tervetullut. Oli myös ensimmäinen kerta, kun tuli jauhojen ravintoarvoja ja erilaisia käyttötarkoituksia kaupassa pohdittua. Lähiruokaa onkin saanut nauttia ja se on erinomaista. Yhteisöllisyys ja iloisuus ovat tämän kylän valtteja. Menit minne vain, niin sinua tervehditään hymy kasvoilla ja kysellään kuulumisia. 

Kulttuurin ja luonnon parissa viihtyvänä minuun teki lähtemättömät vaikutukset jo entuudestaan  tutuksi tullut kansallispuiston retkeilyreitit sekä ITE-taiteilija Kyösti Iitin Enkelipuisto. Tuntui kuin olisin matkannut toiseen todellisuuteen. Kyöstin vastaanottava ja inspiroiva luonne sekä hänen uskomattomat tarinansa toivat mukavan lisämausteen visiitille.

Tästä ei tullutkaan lököloma, kuten toisen kesäkotiasukkaan kanssa kolmannella vierailukohteella totesimme. Askelia, kilometrejä, kokemuksia ja vierailuja kertynee viikkojen aikana hurjasti hyvin nukuttujen ja rauhallisten öiden lisäksi. En malta odottaa tulevia viikkoja ja uusia seikkailuja!








Öitä ulkona

Vietin viimeisiä kesälomapäiviäni ystävieni kera ulkoillen ja nauttien metsän rauhasta. Kurjenrahkan kansallispuistosta löytyikin täydellinen paikka riippumatoillemme. Yöt metsässä ovat inspiroiva ja yöllä herääminen ei edes harmita. Tällä kertaa katselin riippumatostani välillä tähtiä ja hypähtelin järven rannalla ihmettelemässä aamun usvaa. Tämän lisäksi tuli tietenkin vaellettua kymmeniä kilometriä kansallispuistojen uusia reittejä sekä pulahdettua uimassa. Näitä polkuja riittää tallattavaksi tuleviksikin päiviksi. Naapurin kanssa suunnittelemmekin jo metsäretkeä marjastuksen merkeissä.

Pakollisen pienen kaupunkibreikin jäljiltä (kun lukitsin itseni ulos kesäkodista) tuntui ihanalta palata rauhan tyyssijaan. Naapurit eivät kuitenkaan päästäneet minua helpolla, sillä kutsuivat minut vielä yhdeksän aikaan iltajumpalle pihalla oleviin liikuntalaitteisiin. Siellä me sitten yhdessä heiluimme laitteissa ja vaihdoimme kuulumisia. Riihikosken kuntopiiri on siis perustettu!

Myssyfarmin vierailu oli inspiroiva ja mikä ympäristö! Olisin voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa ihastelemaan ympäristöä, nauttimaan ilmapiiristä ja hypistelemään herkullisen värisiä lankoja. Aloin jo haaveilemaan eläkepäivistäni neuloen. Saisinkohan jo ilmoittautua tulevaksi neulojaksi? Oli upeaa kuulla perustamisprosessia sekä myssyjen tarinaa. Mukaani tarttuikin täydellinen myssyhattu kesäksi. Uskon, että tämä kyllä lämmittää myös syksyllä mukavasti.  Materiaalit ovat taattua laatua ja elinikäinen korjaustakuu. Eettiset arvot ovat siis kohdillaan! Arvostan suuresti. Lisäksi painaessani villamyssyn päähän tiedän jo valmiiksi oloni olevan rauhaisa ja onnellinen. Sellainen vaikutus villalla on minuun. Vähän samoja vaikutuksia kuin Pöytyällä.






Kulttuuria, kuulumisia ja korkeita paikkoja

Pöytyältähän on lyhyt matka vaikka Loimaalle, jos sinne halajaa! Kulttuurilomaani jatkoin tällä viikolla Alpo Jaakolan patsaspuistossa naapurikunnan puolella. Matkat tuntuvat vapaalla taittuvan nopeastikin, vaikka kilometrejä on tullut mittariin kuukauden aikana, kuin koko vuotena normaalisti yhteensä.

Kesäloman jälkeinen työviikko vei minut myös Turkuun useampana päivänä ja pääsin pohtimaan Pöytyän syvintä olemusta oman elämäni kannalta. Onko matka liian pitkä? Olisiko se tehtävissä joka päivä? Milloin se alkaisi harmittamaan? Vai harmittaisiko se? Jos positiivisia asioita siitä haluaa löytää, on se että tietää liikenteen rauhoittuvan kesäkotia kohti sekä ajatusten vaihtuvan matkan aikana töistä kevyempiin. Metsään en kuitenkaan työpäivien jälkeen ole ehtinyt.

Kolme kerrosta ihmeteltävää ja aikamatkaa - sitä tarjoaa Riihikoskella VanhaVehnämylly. Olit sitten kesälomamatkailija tai vakiasuakas, löydät varmasti juttuseuraa ja ihmeteltävää. Kylän eloisuudesta menneinä aikoina voi kuvitella nähdessään tyhjillään olevia liiketiloja ja huoltoasemia. Tällä viikolla olen nähnyt enemmän ihmisiä metsässä kuin kylillä.

Kapusin Haverin näköalatorniin sekä vesitorniin. Toisesta näkymät jäi tällä kertaa melko utuiseksi. Mielikuvitukselle jää tilaa ja aikaa Pöytyällä.







Pariskunta, Vantaa

Aika on mennyt nopeasti ja paljon jo nähty ja koettu. Kiitos kun saatiin tulla tänne kauniiseen Pöytyän kuntaan ja maaseudulle. Oli todella mukavaa kuulla ja nähdä kunnanpäättäjiä kun kerroitte minkälaista täällä on asua.

Olemme asettuneet Yläneelle kauniin Pyhäjärven läheisyyteen. Tutustumiskohteemme oli Kaidanojan kartano ja mielenkiintoinen historia sillä onkin. Pääsimme myös lounaalle ravintolaan joka on auki arkisin ja sunnuntaisin.

Ihanaa on kun olemme saaneet lähiruokaa ostaa esim.suoraan kalakaupasta Pyhäjärven kalaa esim. ahvenia, haukea ja siikaa. Yläneen torilla oli ihana fiilis ja ihmiset iloisia. Mansikoita ja mustikoita, paikallista uunimakkaraa, perunoita ja vihanneksia. Ostin muutaman kirppari-aarteen ja sain arpajaisissa pikavoiton. Jeee.

Kulttuurista saimme nauttia Yläneen museonmäellä perjantai-iltana. Esiintyjinä oli flamengo-kitaristi ja tanssijatar sekä mieskuoro ja haitarimusiikkia. Väliajalla oli arpajaiset ja herkkuja myytävänä ja saimme tutustua museoon joka oli mielenkiintoinen. Ihana oli tunnelma ja kaunis ilta.

Aikuiset lapset kävivät myös täällä ja majoittuivat Kuralan Kartanotilaan kahdeksi yöksi. Pitivät todella paljon miljööstä sekä grilli-että uintimahdollisuudesta.

Lähdimme kaikki yhdessä lapsuuteni maisemiin akselilla Huovinrinne-Säkylä-Kokemäki-Eura. Sain kertoa ja näyttää paikkoja missä olen asunut ja mitä kokenut. Mukava yhteinen päivä ja paljon koimme yhdessä.

Olemme käyneet uimassa Pyhäjärvessä Kalikassa joka oli hieno paikka. Valasrannalla pikakäynti sekä Riihikosken myllyllä päiväkahvilla.

Lämmintä on riittänyt ja kivaa seurata pääskysten lentoa pihapiirissä joita on lähes sata.


Hei taas täältä Yläneeltä.

Niin on taas viikko vierähtänyt ja aika mennyt nopeasti. Olemme käyneet yritysvierailuilla Yläneen Rintalan lammasfarmilla sekä Haverin koululla Myssyfarmilla.

Lammasfarmi oli valtava ja kiertelimme eri yksiköissä joissa oli karsinoissa aina tietyntyyppiset lampaat esim. monet äidistään vieroitetut karitsat, poikalampaat ym. Susipelon takia kaikki n. 1100 lammasta pitää joka ilta tuoda sisälle ja aamuisin ulos. Onneksi oli apuna virkeä, innostunut työntekijä lammaskoira.

Myssyfarmilla saimme kuulla talon perustamiseen ja tuotantoon liittyvistä asioista. Käyttävät pipoissa luomuvillaa ja värjäävät langat itse. Ihailimme kauniita ja värikkäitä myssyjä joita mummot olivat kutoneet.

Saimme nauttia kahvitarjoilusta ja jokaiselle annettiin farmin omatekoista luomurypsiöljyä kotiin vietäväksi.

Olemme kierrelleet maisemia ihailemassa Pöytyällä, Kyrössä sekä Mellilässä. Mielestämme taajamat olivat aika hiljaisia ehkä kun koulut jo alkaneet ja kesälomat loppuneet.

Teimme Pyhäjärven ympäri ajomatkan. Kävimme Honkilahdessa ja Sieravuorella. Sitten tutustuimme Kauttuan ruukin kylään. Kaunista historiallista seutua. Ihailimme Alvar Aallon terassitaloa ja muita hänen suunnittelemiaan huonekaluja ja esineistöä Designkahvilassa. Paljon muutakin kivaa katsomista löytyi.

Säkylässä oli toripäivä torstaina. Paljon oli väkeä vaikka ilma oli jo kylmä mutta tunnelma oli iloinen ja kauppa kävi hyvin. Ostimme Kivikylän makkarapussin (5 tuotetta 10€) sekä marjoja.

Kalasatamasta haimme meille varatut tuoreet muikut. Muikkuja on vaikea saada pyydykseen lämpimillä keleillä, meillä kävi tuuri. Paistoin ne pannulla voissa ja kyllä olivat hyviä isoja ”eväkkäitä”.


Yläneellä toripäivä on lauantai ja sinne taas ostoksille. Marjoja, kotimaisia omenoita, vihanneksia ym. herkkua.

Säät ovat olleet ihanat ja ollaan käyty uimassa Pyhäjärvessä. Vesi oli lämmintä ja laineitakin,melkein vaahtopäitä. Ihanaa.


Hei täältä Yläneeltä

Teimme päätöksen alkuviikosta uida joka päivä koska tämä olisi viimeinen helleviikko tänä vuonna.

Alkuviikosta kävimme kaksi kertaa Kalikan rannassa uimassa ja vesi oli ihanan lämmintä. Grillasimme makkaraa ja saimme jutella paikallisten kyläläisten kanssa nuotion ääressä.

Valasrannassa kävimme myös pari kertaa ja koirammekin pääsi siellä uimaan kun ei siellä ollut paljoakaan ihmisiä. Vesi oli tyyni ja maisema järvelle uskomattoman kaunis kun taivaalla oli pieniä pilven hattaroita.

Koska olimme jo näin lähellä Poria niin päätimme lähteä Yyterin hiekkarannoille. Matka taittui mukavasti kun ohitimme monta tuttua paikkakuntaa matkalla mm Eura-Harjavalta-Ulvila-Pori.

Mikä ihana tunne ja kaunis maisema avautui kun lähestyimme rantaa. Dyynit ja heinätupsut olivat molemmin puolin puista kävelytietä(siltaa) rantaan asti. Isot aallot oli mahtavia ja aurinko antoi ihanan päivetyksen. Ranta toi mieleen Välimeren muistoja.

Torstaina tietysti suuntasimme Säkylän torille mansikoita ym. ostamaan. Kiva ja elävä paikka.

Parilla kirpparilla olemme myös käyneet. Aurassa Auran aarteet ja Paattisilla Pimeessä vintissä. Aarteet löytyivät Aurasta mm Arabian astioita.

Lauantaina tuli sadepäivä mutta muuten ollut aurinkoista lähes koko kuukausi. Hyvä lomakuukausi kaiken kaikkiaan. Oltuamme karanteenissa koko kevään, on ollut ihanaa olla maaseudulla ja tuntea vapautta ja kiitollisuutta tästä kuukaudesta. Kiitos Pöytyän kunta tästä lomastamme. Olemme viihtyneet Yläneen maisemissa ja luulen että tulemme tänne vielä takaisin ensi kesänä jos saamme vuokrattua huoneiston jollei jo jouluksi 


Heippa Yläneeltä

Viimeinen viikko ja tunnelmat kääntyi syksyiseksi. Päivät ovat olleet aurinkoisia mutta yöt käyneet viileiksi. Onneksi oli makuupussi mukana ja sai pikalämmityksen kun rupesi viluttamaan joka johtui ilman kosteudesta. Aamuisin oli pellon laidassa sumua ja osa muuttolinnuista esim. pääskyset jo lähteneet pihapiiristä. Jokunen sade-ukkoskuurokin kulki ohitse ja samalla paistoi aurinko näyttäen kauniin sateenkaaren maisemassa. Ilma silti lämmin ja oli kivaa tehdä sauvakävelyretkiä peltomaisemissa.

Viimeinen viikko oli rauhallisempi kuin edelliset viikot. Nyt keskityttiin lähiympäristöön eli Uuteenkartanoon kävellen sekä Yläneen raittiin ja kirkonseutuun. Säkylässä taas shoppailemassa ja torilla. Saimme muikkuja pitkästä aikaa.

Fiilikset vähän haikeina lähdimme kotiinpäin perjantai aamuna. Toivotaan että tämä loma-aika antoi voimia ja jaksamista tulevaan coronasyksyyn kaupungissa. Meillä oli ikimuistoinen loma Pöytyän/ Yläneen maisemissa. Kiitokset vielä ja kaikille hyvää alkanutta syksyä!


Tuula ja perhe, Helsinki

Mieli virittyi tuleviin lomapäiviin ajon aikana Helsingistä Yläneelle. Koivumetsä ja laajat peltoaukeamat Yläneelle saapuessa - luonnon tarjoamaa kauneutta. Kaupassa käynti, ruoan valmistus, otimme kesäkodin haltuun. Mustikassa kävimme, saimme puuromarjat ja teimme mustikkapiirakan. Lenkkipolut/-reitit löydetty. Yläneen kirkko ikuistettu kuvaten. Kalikan rannassa uitu ja kuvattu täydellinen auringonlasku. Lähi kirpputorilla (PENTTI-talossa Yläneellä) käyty ja mekko lavatansseihin löytyi ja sekin päällä tanssittu Ämyrillä.

Minulla työpäiviä, joten loppuviikko Helsingissä, Rudolf lähti telttailemaan Turun Ruissaloon. Kauniit lämpimät päivät jatkuvat meitä lomalaisia hellien.







Maanantaina ajoimme Alpo Jaakolan patsaspuistoon Loimaalle. Kaiken puistossa nähtyämme Yläneelle palatessamme poikkesimme yritysvierailulle Rintalan lammastilalle. Tutustuminen alkoi tilapuodista ja ostin villapaita sekä sukkalankoja. Langat käsitellään ja värjätään ilman kemiallisia aineita ja ovatkin luomuvillalankoja. Saimme tietoa tilan historiasta, toiminnasta ja lampaiden hoidosta. Lopuksi kiersimme katsomassa lampaita joita heillä on yli tuhat. Mukava vierailu, mieleen jäivät lampaat ja auringossa naruilla kuivuvat juuri värjätyt villavyyhdit.

Tiistaina ajoin vierailulle Myssyfarmille poikani palatessa Helsinkiin. Neulon paljon joten minulle super-kohde. Meidät otettiin vastaan ulkona, meille kerrottiin yrityksestä ja sen toiminnasta ja että palkatut eläkeläismummot kutovat heille myssyt. Sisään siirryttiin, kengät riisuttiin, sukat jalkaan valittiin ja kädet pestiin. Yritystilana toimii vanha koulurakennus. Näimme villalankavaraston ; valmiit värjätyt villalankakerät suurissa paperisäkeissä. Salin puolella myssy mallit seinänlevyisessä telineessä. Keittiön jossa valmiiksi muualla kehrätty lanka värjätään itse. Suosituimmat väri joita myydään meillä ja maailmalla ovat neljä eriväristä harmaata. He valmistavat luomuna myös rypsiöljyä, hernejauhoa sekä hernerouhetta. Erittäin mukava, innostava ja inspiroiva yrityskäynti.

Keskiviikosta perjantaihin kului töitä tehden Helsingissä. Perjantaina suuntasin Yläneelle yhden pysähdyksen taktiikalla ; Pappisten lavatansseissa. Ah - loistava tapa aloittaa lomapäivät.

Lauantaina saapuivat poikani kera koiran. Olin käynyt aamulla torilla ja valmistanut viikonlopun ruoat. Tutustuimme kotiseutumuseoon ja kirkkoon pääsimme tälläkertaa sisälle. Uitiin Valasrannalla ja minä tanssin siellä vielä illalla lavatansseissa. Kyllä on hieno tuo ranta.

Sunnuntaina kiersimme Kurjenrahkan Savonjärven lenkin. Eväitä matkalla nautittiin kera upean maiseman. Uitiin Valasrannalla ja Kalikan rannoilla. Ihana viikko takana. Kiitos aurinko ja Yläne. Nautittu on.







Molemmilla viimeisillä viikoilla lomapäiviä Yläneellä tuli vietettyä vain muutamia töiden vuoksi. Maanantaina ajoimme Turkuun. Kävimme Tuomiokirkossa, istuimme Aurajoen varrella katselemassa Turkulaista kaupungin menoa, kävimme syömässä. Takaisin Yläneelle ajoimme Ruissalon kautta, näin maisemat joissa Rudolf vietti aiemmin viikonlopun telttaillen. Myöhemmin illalla Rudolf palasi Helsinkiin ja jäimme koiran  kanssa kahden. Aamulla ajoimme Savonjärvelle. Oli niin aikaista etteivät auringon säteet vielä yltäneet lämmittämään metsäpolulle - aisti tulevan syksyn jo. Ah mikä rauha ja kauneus järvellä. Kansallispuistossa retkeilyn jälkeen ajelin Säkylään ja sieltä rantareittiä Euraan. Takaisin ajoin Köyliön kautta..Köyliön kirkko ollut suljettuna, mutta pääsin sisälle kirkkoon.

Muutama työpäivä pääkaupungissa ja paluu sunnuntai-iltana. Maanantai kului aivan kylällä ja asunnolla ulkoillen ja viettäen kiireetöntä aikaa. Illalla viimeinen upea auringonlasku Kalikalla. Haikea mieli laskevan auringon myötä - mutta samalla hyvä sillä näihin muistoihin/täällä viettämiini päiviin palaan myöhemmin mielessäni ja ne antavat voimaa tulevaan.

Tiistaina satoi paljon ja välillä näkyi aurinkokin. Kuljimme koiran kanssa peltotietä, takaisin kääntyessämme näimme taivaalla pilvien lomassa kylän yllä sateenkaaren. Mieleenpainuva näky, oloni onnellinen. Illalla auto pakattuna jätän avaimen asunnon pöydälle. Kiitos Yläne. Ajoin läheiselle Tortinmäen tanssilavalle lavatansseihin. Esiintyjänä oli Markku Aro. Hänen sanoihinsa on hyvä yhtyä ; täällä Tortinmäellä on aina uskomaton ihana vanhanajan lavatanssitunnelma - ihan parhaat tanssit!..