Carl Reinhold Sahlberg

Professori ja hyönteistutkija

Carl Reinhold syntyi vuonna 1779 Eurassa Isac ja Lovisa Sahlbergin perheeseen ja kuoli 1860 Yläneellä. Uransa aikana Sahlberg ehti toimia Turun akatemiassa mm. talousopin ja luonnonhistorian professorina. Hän hoiti myös Pietari Kalmin perustamaa akatemian kasvitieteellistä puutarhaa. Turun palon jälkeen 1827 hän siirtyi Helsingin Aleksanterin yliopiston eläin- ja kasvitieteen professorin virkaan ja myöhemmin yliopiston rehtoriksi. Hän perusti uuden luonnonhistoriallisen museon ja kasvitieteellisen puutarhan Kaisaniemeen.

Sahlberg oli ensisijaisesti hyönteistutkija. Hän kartutti yliopiston hyönteis- ja kasvikokoelmia ja omia kokoelmiaan monilla ulko- ja kotimaan keruumatkoillaan. Vuonna 1821 Sahlberg perusti Societas pro Fauna et Flora Fennican, jota voidaan pitää Suomen ensimmäisenä tieteellisenä seurana. Hän toimi seuran pitkäaikaisena puheenjohtajana.

Kansanvalistaja ja kokeileva hedelmänviljelijä

Vuonna 1811 Sahlberg osti isältään Yläneen Uudenkartanon tilan, mutta muutti sinne vakituisesti vasta virkatyönsä päätettyään 1841. Maanviljelyksen ohessa Sahlberg harrasti kansanvalistusta, opetti lukuisten alustalaistensa lapsia ja perusti heille lainakirjaston.

Hedelmänviljely yleistyi Suomessa 1800-luvun aikana Lounais- ja Etelä-Suomen kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa. Sahlbergin aikana puutarhan hoito oli pitkälti ylempien yhteiskuntaluokkien harrastus. Vasta 1900-luvulla hedelmänviljely yleistyi talonpoikien keskuudessa. Tärkeänä hedelmäpuiden viljelyn edistäjänä ja valistajana toimi Suomen Talousseura, jota Sahlberg oli vuonna 1799 perustamassa. 

Huvituksen omenakammio. Kuva Martti Rousin omistuksessa.

Ongelmana eteläisemmistä maista Suomeen tuoduissa omenapuissa oli niiden sopeutuminen pohjoisempiin olosuhteisiin. Sahlberg vakuuttui siitä, että ulkomaiset lajikkeet selviäisivät paremmin, jos ne vartettaisiin Suomessa kasvatetuille perusrungoille. Hän tilasi omenatarhaansa taimia mm. Tukholmasta, Hampurista ja Lyypekistä. Taimet hän valeistutti talven ajaksi ja otti seuraavana keväänä talven yli selvinneistä puista oksia, jotka hän vartti Huvituksessa siemenestä kasvatettuihin perusrunkoihin. Hän keksi myös varttaa matalille rungoille, jotta puut tuottaisivat satoa aiemmin. Jo vuoden 1849 syksyllä Huvituksen omenoita ja mansikoita oli ensi kerran myynnissä Turun torilla ja pian ne olivat sekä laatunsa että makunsa ansiosta kuuluisia.